Nyt kun Suomeen puhaltaa kylmää Siperiasta ja Grazissakin on virallisesti pakkasta, niin on hyvä muistella viime syksyn helteitä. Mitään tekemistä ei tietenkään ole sillä, että blogikirjoittelu ei ole ollut viime aikoina näistä vaihtoajan aktiviteeteista niitä motivoivimpia. Joka tapauksessa, käytiin tuossa taannoin tutustumassa Keski-Euroopassa suosittuun autourheilulajiin, bergrallyyn. Bergrally on kovasti samankaltaista kuin rallisprint, tosin asfaltilla ja ylämäkeen. Eroina kotimaiseen assusprinttiin ovat se, että reitti kisaillaan kolmesti ja 2 parasta aikaa lasketaan yhteen, sekä vapaat harjoitukset. Koko aamupäivän saa sahata reittiä kilpurilla kilpavauhtia. Päivän mittaan valkeni syy vapaille harjoituksille; eihän niitä ylämäkiä jaksa peruspulskea autourheilija mitenkään tutustua ilman moottoria.
Siinä vaiheessa vuotta en ollut vielä hakenut autoani tänne Itävaltaan, joten kisapaikalle siirtymisessä piti käyttää hivenen luovuutta. Onneksi Grazissa on mainiot julkisen liikenteen yhteydet. Niinpä 40km siirtymä Grazista Lobmingin kylään suoritettiin kätevästi (ilmastoidulla!) lähijunalla. Ennakkotutkiskelujen ja Garminin avulla saatiin selville, että asemalta on siedettävä 2km varikolle ja lähtöpaikalle. Toki koko matka vastamäkeä ja lämmöt ennen puoltapäivää jo vajaan 30. Varikon saavuttamisen aikaan paita oli jo siinä määrin kostea, että oli hyvä hetki pysähtyä kuvailu- ja virkistysjuomatauolle.
Matkaa varikolta katselupaikkaan kevensi tieto, että tästä eteenpäin tie on - jesh - hiukan jyrkempää ylämäkeä. Elohopea huiteli auringonpaisteessa jo reilusti kolmenkympin pahemmalla puolen, joten katselupaikka valittiin suosiolla varjosta. Kuvassa muuten yleisösiima ei osoita riittävää etäisyyttä tiestä vaan jyrkähköä rinnettä ja vaaleampi sininen on se alkuperäinen paidan väri. Tauolla vahvistui aiemmin (ed. vklp em-crossi) saatu käsitys siitä, että kunnollisessa itävaltalaisessa yleisötapahtumassa kuuluu saada olutta ja schnitzelsemmeliä joka paikasta. Kevyt kulttuurishokki autourheilumakkaraan ja termarikaffiin tottuneelle rallituristille.
Itse kisasta ei jäänyt juurikaan enempää kerrottavaa kuin suomalaisista assusprinteistä yleensä. Kovimmissa vehkeissä on hitokseen tehoa ja kaikissa laitteissa aivan liikaa pitoa. Kalusto oli monenkirjavaa ja siipiin oli panostettu normaalia enemmän. Luokkia oli joka lähtöön ahdetuista nelivetoisista alle 1300ccm kaksivetoihin ja historic-autoihin. Pari hurjaa yritti mäkeä ylös jopa vanhoilla Renault Clioilla. Sääli ja ilo vuorottelivat mielessäni. Itse kisan voitti Mr. Bergrallye, Felix Pailer, kohtalaisen virkeällä Lancia Deltalla. Historicluokan voittoon ajettiin vähintäänkin autenttisen näköisellä Audi Quattro S1 E2:lla. Vitoskone ja äänet, aijai.
Aiheesta kiinnostuneille lisää kuvia osoitteessa:
http://hoksman.galleria.fi/kuvat/Vaihto/Bergrallye_Voitsberg/
Ja voittajan video: http://www.youtube.com/watch?v=yg6RMQGRvs0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti