Joulun ihmeitä Itävallassa

Vielä ei ole edes joulukuu ja tuntuu, että joulua on jo joka puolella. Mutta sehän ei haittaa. :)

Joulutorit (tai oikeastaan adventtitorit) aukaisivat kojunsa jo kohta kaksi viikkoa sitten ja ovat auki aina aattoon asti. Täällä ilmeisesti tämä joulunalus- ja adventtiaika on tärkeä ja siitä halutaan nauttia. Toreja on lähes jokaisella aukiolla, mitä tästä kylästä löytyy. Kaikilla aukioilla on ainakin yksi juomakoju ja osa toreista on painottunut tiettyihin juttuihin, joissain on käsitöitä, joissain enemmän syötävää, joissan kansainvälisiä juttuja, joku suunnattu enemmän lapsille jne. Kojuista saa erilaisia lämpimiä juomia, kuten glühweinia (punaista ja valkoista, sekä maustettuna mm. vadelmilla), glühmostia (jonkinlaista lämmitettyä siideriä), punscheja sekä liköörejä ja snapseja (nää ei taida olla lämpimiä). Kojuista saa myös kaikennäköisiä syötäviä ja itse olen jo kokeillut vohveleita erilaisilla maustella (on muuten aika hyviä). Kaikkea tarjontaa en ole vielä tutkinut, mutta eiköhän sen tässä vajaassa kuukaudessa ehdi. Suurin tori Grazissa on Hauptplatzilla, jossa komeilee myös kaunis ja iso joulukuusi. Lapsille on vanhanajan karuselli ja kaupungintalon seinään heijastetaan erilaisia kuvia. Joulukuun alussa seinälle heijastetaan myös jonkinlainen joulukalenteri. Jokapuolelle kaupunkia on ripustettu jouluvaloja ja vanhan kaupungin kujia voisi jäädä ihastelemaan joka päivä.

Herkkukoju

Hauptplatz

Rathaus

Jokin aika sitten yritin varailla meidän Itävalta-jouluksi meille ravintolasta pöytää, mutta lähes kaikki ravintolat sulkevat ovensa aattona iltapäivällä (voihan olla, että näin on Suomessakin). Varasinkin meille pöydän sitten ravintolasta klo 13:sta ja illalla nautimme herkkuja täällä meillä. Joulupäivänä osa ravintoloista avaa ovensa. Eli ilmeisesti täällä vietetään lähes samalla tavalla joulua kuin meilläkin: perheen kanssa kokoonnutaan aattoiltana yhteen. Sitä mitä itävaltalaiset aattoiltana tekevät, en tiedä. Pitää ottaa selvää.

Glöck Bräu, sinne me mennään syömään aattona

Jokunen ilta sitten yritin itselleni valottaa hieman paikallisia jouluperinteitä. Grazin turisti-infon nettisivuilla mainostettiin Krampus-kulkuetta ja saksan opettaja puhui St. Nikolauksesta. Mitäs ihmettä nämä kaverit oikein ovat? Itävallassa, niin kuin monessa Keski-Euroopan maassa, ei joulupukki ole se, joka tuo lahjat jouluna. Keski-Euroopassa pidetään yllä Nikolaus-perinnettä. Pyhä Nikolaus on eritysesti ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa tärkeä pyhimys, jota pidetään yhtenä joulupukin esiasteista. Nikolauksen päivää vietetään 6. joulukuuta, jolloin Nikolaus ja Krampus kulkevat ovelta ovelle kysellen, onko kilttejä lapsia. Kilteille Nikolaus antaa lahjan ja tuhmia Krampus nuhtelee. Todella tuhmia saattaa odottaa hiilisäkkiin joutuminen. Yleinen tapa ilmeisesti on myös jättää tyhjät sukat tai kengät oven ulkopuolelle ja sieltä sitten aamulla voi löytää lahjoja. Nikolaus on pukeutunut paavin näköiseksi ja krampukset ovat taas todella ilkeän ja pelottavan näköisiä olioita. Krampus on Mustan Pekan serkku, joka kulkee Nikolauksen kanssa Hollannissa. Nikolaus tunnettiin myös Suomessa 1800-luvulla, mutta muokkautui sitten nuutipukin ja muiden vaikutteiden jälkeen joulupukiksi. Itävaltaan on myös tullut Saksasta Christkindl-perinne, jossa jouluaattona Jeesus-lapsi tuo lahjoja. Mutta uskonpa, että Amerikan punaposkinen joulupukkikin on tänne rantautunut. Tietoja antoivat mm. Wikipedia.

Näistä krampuksista, paholaisista ja Nikolauksesta saimme hieman maistiaisia viime sunnuntaina, kun Grazissa järjestettiin krampus-kulkue. Näitä järjestetään monissa paikoissa pitkin joulun alusta ja yleensä ne ovat 5. tai 6. joulukuuta. Olin kuullut juttua tästä touhusta Annilta jo viimevuodelta: ovat todella pelottavia ja äänekkäitä. Kuulemma huhun mukaan myös raiskaustilastoissa on piikki aina krampus-kulkueen aikoihin. Grazin kulkue on ilmeisesti hieman rauhallisempi, sillä kulkueen osanottajien pitää olla selvinpäin. Toisin on ilmeisesti jossain muualla. Jokaisessa ryhmässä oli krampuksien lisäksi myös Nikolaus ja saattoi olla pari enkeliä. Oli tulta, paukkuja, paljon kolinaa ja meteliä. Krampukset tulivat aidan viereen pelottelemaan ja säikäyttelemään yleisöä. Ja oli ne oikeasti aika iljettäviä. Kyllä tuommoisen jälkeen tahtookin olla kiltisti jonkun aikaa.

Savua ja tulta

Nikolaus

Krampus

Silmiin kuulemma ei kannata katsoa

Naapurin mummo oli lähtenyt myös liikkeelle

6. päivä Grazissa voi sitten nähdä Nikolauksen kulkemassa vankkureillaan pitkin kaupunkia. Tämä jää tältä vuodelta väliin, kun lentelen juuri silloin takaisin Itävaltaan.

Joulukalentereita ja suklaita on myös kaupat pullollaan, niinkuin Suomessakin. Tosin suklaakalenterit ovat aika hervottoman kokoisia. 20 eurolla voi ostaa semmoisen 1m korkuisen suklaakalenterin. Itse kuitenkin tyydyin 5 euron suklaakalenteriin. Toivottavasti suklaa on hiukan parempaa kuin perinteisissä euron kalentereissa, joita täältäkin löytyy. Hämmentävää oli törmätä yhdessä makeiskaupassa sexy christmas -suklaajoulukalentereihin, joiden kuvana oli vähäpukaisia miehiä tai naisia tonttulakeissa...

Tein muuten niitä joulutorttuja eilen. Kaupasta löytämäni voitaikina oli hieman ohutta, mutta rohkeasti kokeilin, kuinka tortut onnistuvat. Kyllä ne ihan torttuja muistuttavat ja maistuivatkin tortuilta. Taikinan ei kuitenkaan ollut niin lehtevää, johtuiko sitten, että se oli liian lämmintä ja ohutta. Ostin tänään kaupasta toisen testitaikinan ja kokeilen sitä hieman kylmempänä. Tosin voisin ehkä ottaa haasteen vastaan ja tehdä itse voitaikinan. Katsotaan, miten sitä innostuu. :)

Nam!

Ikean pieni olkipukki löysi eilen paikkansa ikkunalaudalta sekä Ikean joulutähti pääsi ikkunaan. Vielä voisi askarrella jonkun jouluteemaisen ovikoristeen syksyisen tilalle.

Ikea <3

Kertoillaan taas lisää näistä jouluperinteistä, kun jotain uutta selviää. Niin se joulu vaan tulla jolkottaa...

Flunssaviikko: Kaupunginjohtajan vastaanotto, Glühwein, burgereita ja suklaatehdas

Yllättävän aktiivisissa touhuissa meni tämä flunssaviikko. Nyt olo alkaa olla jo hieman parempi, joten ehkä tästä selvittään vielä ennen Suomeen lähtöä.

Tiistaina kävin puolikuolleena saksan tunnilla, kun sieltä ei auta olla pois. Ensi viikolla on tiedossa pienimuotoinen puhekoe ja 6.12. olisi kirjallinen välikoe, mutta teen sen vasta seuraavalla kerralla, kun en ole täällä.

Keskiviikkona keräilin voimia iltapäivään, sillä tiedossa oli Grazin kaupunginjohtajan vastaanotto. Etukäteen emme tienneet mitä tulevan pitää ja uskoimme tämän tapahtuman olevan hieman mielenkiintoisempi kuin edellisen viikon International Tee, jossa keski-ikä oli 70v. Sieltä lähdimmekin heti teen juonnin jälkeen. Noh, paikka oli hieno, kuten kuvista näkyy. Kaupunginjohtaja ja kummankin ylipiston tärkeät herrat (en ole varma olivatko rehtoireita, mutta tärkeitä kuitenkin) toivottivat meidät tervetulleiksi ja kehuivat kovasti, että olimme valinneet juuri Grazin vaihtopaikaksi ja kehottivat kotimaassa mainostamaan, kuinka hieno kaupunki Graz on. Näiden mainospuheiden jälkeen saimme hieman hiukopalaa. Kaupunginjohtajalla oli ilmeisesti varastossa ylimääräistä viiniä ja olutta, sillä sitä kannettiin pöytiin melkein kaksin käsin. Erilaiset voileivät kävivät myös kaupaksi nälkäisille ja köyhille vaihto-opiskelijoille.

Huiket kattomaalaukset Kulturzentrum Minoriten salissa

VIPs

Tarjoilun jälkeen päätimme vielä käydä katsastamassa joulutorien meiningin. Tuli kokeiltua vadelma-glühweinia, joka oli varsin hyvää.

Jouluvaloja Sporgassella

Glühweinit maistuu

Torstaina otin rennosti ja koitin saada flunssan pois.

Perjantaina päätin, että nyt saa flunssa lähteä: vaihdoin lakanat, karkoitin kaikki räkäpaperit sekä pyyhin kaikki pinnat. Ilmeisesti sillä joku vaikutus oli. :) Illemmalla tehtiin porukalla (Ville, Johanna, Kata ja me) burgereita. Meni ehkä taas vähän yli, mutta aikas hyviä tuli. :)

Herkkuhamppari (sis. itsetehty jauhelihapihvi, pekoni, juusto, suolakurkku, majoneesi, ketsuppi, kermaviilidippi, ananas, tomaatti, salaatti, paistettu sipuli + ranut)

Henkalla oli tämä viikko koulua melki joka päivä autosuunnittelu -kurssin puitteissa. Kuulemma alkaa koulupäivät olemaan jo kahden käden sormilla laskettavissa. Tylsyyden poistamiseksi Henkka ajatteli ensi viikolla mennä Vehicle Safety -kursille, jonne munkin alunperin piti mennä.

Lauantaina herättiin tuhottoman aikaisin Henkan mulle yllätyksenä hommaamalle suklaatehdasretkelle. Asemalta otettiin kyytiin lisää porukkaa ja ajelimme noin tunnin Zotterin suklaatehtaalle. Kyllä siellä varmaan joku 1,5h saatiin kulutettua aikaa. Näimme dokumentin suklaan valmistuksessa, näimme itse valmistusta ja tietysti maistelimme suklaita. Jossain vaiheessa meinasi tehdä jo pahaa, mutta pienen tauon jälkeen piti käydä taas vähän maistamassa. :) Kotiintuomisia piti myös ostaa. Herkkua oli juotavat suklaat, joita oli paljon eri makuja. Itse maistoin hunaja-kaneli -suklaasta tehtyä kaakaota. Se oli aikas hyvää. :) Niitä lähti kotio myös pari. Oli siis varsin makea reissu.

Pavut poikineen

Suklaalähde

Namikaakao ennen suklaan lisäämistä sekä maistelulusikka, joka unohtui laukkuun tulijaiseksi.

Keli oli myös varsin jännittävä. Täällä on jo jokusen viikon ajan ollut hirvittävä sumu, vaikka sääennusteet lupaavat aurinkoa. Vähän korkeammalla puut ovat ihan huurussa ja näyttivät todella kauniilta. Se lumi vaan puuttuu. Graz on vaan todella vähäsateinen paikka, joten saa nähä tuleeko lunta jouluun mennessä ollenkaan. Eipä sitä kai Suomessakaan sen enempää ole.

Huomenna on sitten ensimmäinen adventti ja saan luvan kanssa ripustaa meidän 2 joulukoristetta esille. :) Ja tottakai saa avata ensimmäisen luukun Partiolaisten kalenterista. Joulutorttujen testaamisen olen myös jättänyt huomiseen, joten sitä odotan jo innolla. Iltapäivällä mennään keskustaan katsomaan Krampus -kulkuetta. Tästä ja muistakin jouluperinteistä täällä kirjoittelen juttua huomisen jälkeen, niin on myös kuvamateriaalia.

Tässä hieman kuvia Grazin keskustasta keskiviikko-illalta:

Grazin Murinsel sekä taustalla Schlossberg

Puiden takana Kunsthaus

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Syysflunssa iskee

Pitkään sitä saikin olla ilman flunssaa. Varmaankin kaikki muut vaihtarit ovat jo flunssansa poteneet, joten nyt on meidän vuoro. Vielä sentään pystyssä pysytään, mutta eilen alkoi mulla järkyttävä kurkkukipu ja tänään sitten nenäkin alkoi vuotamaan. Ja nyt Henkka valitettelee myös kipeätä kurkkua. Kuhan nyt ilman lääkärissä käyntiä pärjäisi.

Tänään tosin reippailin Murpark-kauppakeskuksessa ja yritin löytää vähän vaatekaapin täytettä. Pitkähihaisia ja lämpimiä paitoja on nyt tarpeeksi, joten ei pitäisi tulla kylmä. Suurin haaste on löytää tummansininen hame ensi viikon lippukunnan 60-vuotisjuhliin. Olen siis ensi viikon perjantaina lentämässä Suomeen ja vietän siellä nelisen päivää. Luvassa on siis kyseiset juhlat, jotka kestävät melki koko vierailun ajan. Tavoitteena olisi ehtiä käymään pikaisesti myös Hervannassa ja Mutalassa. Äidille on jo toivelista ruoista laitettu. :)

Sain tänään myös paketin Suomesta, jossa oli muunmuassa partiolaisten joulukalenteri. :) Sunnuntaina pääseekin avaamaan jo ensimmäisen luukun. Kaupatkin alkaa olla niin täynnä joulukrääsää, että meinaa tukehtua. Tosin täällä on kyllä paljon kaikkea hienoa, mitä tekisi mieli ostaa, mutta ei nyt ehkä vaan kannata. Joulukalentereitakin hirmuisen paljon ja suurin osa onkin isoja suklaakalentereita. Ehkä sitä yksi suklaakalenteri pitää meillekkin ostaa. Sunnuntaiksi viritän sen Ikeasta ostaman joulutähdekin ikkunaan. :)

Viimeksi unohtui mainita kauppareissun yhteydessä tullut suru-uutinen. Billasta ei saakkaan enää tarroja. :/ Nyt mun ja pikkusisko-Aadan kokoelmat jäivät kesken. Onneksi ilmeisesti Henkan sisko viime keväisen Linzin työharjottelun aikana oli myös keräillyt tarroja ja ne on jossain vielä tallessa. :) Jei!

Toivottavasti tää tauti ei nyt ihan kaada petiin. Täytyy päivisin ottaa vähän rennosti, että pystyy sitten tekemään kaikki suunnitellut jutut. Eli petiin keräämään voimia huomista saksan tuntia varten ja lukemaan paketissa tulleita Anna-lehtiä. :) Tschüs!

Kotona oleilua, panimoretkeä ja sumuinen Zagreb

Viikko alkaa olla taas lopuillaan. Alkuviikko meni lähinnä kotona hengaillessa. Saksaa ja jumppaa. Niin ja käytiin hoitamassa se rekisteröinti Itävaltaan. Homma hoitui aika nopeasti. Täytettiin lappu, kiikutettiin kasa lappuja mukana ja maksettiin 15e. Emme saaneet itsellemme rekisteröintipaperia, koska se pitäisi palauttaa, kun lähdemme ja tarvitsemme sitä käytännössä vain 2kk ajan. Jos meillä tulee tarve sille, esim. poliisin haluaa sen, niin saamme sen pyytämällä virkailijalta suoraan.

Keskiviikkona käytiin ESN:n järjestämällä retkellä Puntigamerin panimolla, joka on tuossa kaupungin reunalla. Näimme eri oluen valmistuksen vaiheita, mutta ehkä hauskin paikka oli pullotushalli, jonne likaiset pullot tulevat, ne pestää, täytetään uudestaan, etiketitetään ja laitetaan koreihin. Pulloja vilisi hurjaa vauhtia pitkin linjastoja. :) Ehkä 30 min kierroksen jälkeen pääsimme alueelle, jossa saimme nauttia olutta ja pretzeleitä seuraavat 1,5h. Yhden oluen jaksoin juoda. Ei musta vielä ole kuoriutunut oluenjuojaa. Ostimme myös kotiin parit oluttuopit. :) Jatkoimme siitä sitten porukalla Office Pubiin stammtischiin ja paikka oli taas täynnä vaihtareita. Lähdimme kiltisti vikalla ratikalla kotiin.

Nykyaikaista tekniikkaa

Pulloja menee ja pulloja tulee

Torstaina oli sitten tiedossa pieni retki Kroatiaan, Zagrebiin katsomaan Lenny Kravitzin konserttia. Liput hommattiin vasta alkuviikosta, vaikka idea oli hautunut jo pitkään mielessä. Lähdimme ajelemaan siinä kahden aikaan iltapäivästä. Matkaahan Zagrebiin täältä on noin 180km Slovenian läpi. Sloveniassa keli muuttui jo todella sumuiseksi ja sitä se olikin sitten koko ajan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että ajamme auton Zagreb Arenan lähelle ja otamme ratikan keskustaan ja kierrämmä siellä keikan alkuun asti. Kun pääsimme perille, sumu oli niin sankka, ettei koko Areenaa edes näkynyt, vaikka olimme ehkä 10m päästä kyseisestä rakennuksesta. Emme sitten lähteneet etsimään ratikkapysäkkiä ilman karttaa, joten suuntasimme viereiseen isoon kauppakeskukseen kuluttamaan aikaa. Siellähän olisi voinut shoppailla enemmänkin. Itselle jäi käteen pieniä tulijaisia Suomeen ja uusi toppapuku (ovh 190e, ostohinta n. 90e). Ja Henkka löysi uudet laskettelusukset (ovh Suomessa 900e, ostohinta n. 400e). Kävimme 5 euron pizzat syömässä mukavassa italialaisessa ravintolassa, tosin haastetta toi kroatian kielinen menu, mutta saimme ihan maittavat ja todella isot pizzat tilattua.

Areenalle suuntasimme noin puoli yhdeksän aikaan. Lipussa alkamisaika oli klo 21. Tämä tietysti toi hieman hämmennystä, että mistä ajasta on kysymys. Noh, ovet olivat auenneet varmaan jo klo 19, sillä lämppäriä ehdimme kuulemaan ehkä 2 biisiä, kun pääsimme sisälle. Taas huomasimme, kuinka rennosti Keski-Euroopassa hommat hoidetaan. Yleisön seassa kulki kaveri ison lavan kanssa, jossa oli täysiä oluttuoppeja. Siitä kaveri sitten myi yleisölle juotavaa. Ei siis tarvinnut lähteä kesken keikan etsimään juotavaa. Ja tottakai yleisössä sai siis juoda. Valitettavasti siellä myös poltettiin, tosin se ilmeisesti on virallisesti kiellettyä. Keikka oli varsin mahtava. Hittejä tuli toisen perään ja aina kun yritti miettiä, mitä hittejä vielä on soittamatta, niin aina sieltä tuli yllätyksenä joku. "Ai niin tääkin vielä!" Keikan jälkeen ostamani vesipullo maksoi ehkä reilun euron. Näin se pitäisi Suomessakin olla.

Ajelimme sitten sankassa sumussa takaisin Graziin keikan jälkeen ja olimme jo kahden aikaan yöllä menossa nukkumaan. Varsin pikainen reissu siis. Zagrebiin olisi ehkä mukava mennä joskus paremmalla ajalla ja ainakin shoppailu mua kiinnostaisi tuolla maassa. :)

Perjantaina mulla oli teambuildingin esitykset ja meidän esitys meni varsin hyvin. Emme voittaneet skabaa, mutta emme olleet viimeisiäkään. Saa nähä minkälainen arvosana kurssista tulee, kun oikeata koetta ei ollut. Läpi se kuitenkin on eli 3op taas ansaittu.

Esitysten jälkeen lähdimme keskustaan haistelemaan adventtimarkkinoiden avautumista. Porukkaa oli paljon liikkeellä ja saimme ensimmäiset glühwienitkin juotua. Torit näyttivät kivoilta ja pitää tässä joku päivä mennä kameran kanssa vähän heilumaan keskustaan. Kävimme taas Officessa ja sen jälkeen suuntasimme ei niin tyypilliseen yökerhoon Grazissa. Yleensä kaikki ovat talojen kellareissa, joissa ei todellakaan ole ikkuinoita ja paikat ovat todella savuisia. Tämä paikka oli oopperan vieressä talossa, jossa oli isot ikkunat. Paikka oli aika pieni, mukavasti valaistu ja siellä oli pyörivä tanssilattia! :) Varsin siedettävä disko, kun yleensä ne ovat aika kamalia paikkoja.

Tämä päivä on mennyt taas kotona oleillessa. Kaupassa käytiin, kun oli taas hienoja tarjouksia: kaikki juomat -25%. Tämähän saisi Suomessa ihmiset ihan hulluiksi, kun kyseessä on tietysti myös alkoholijuomat. Kävimme hieman täydentämässä varastoja. Nyt on viinejä ja skumppaa yms. Henkka löysi myös viskipullon, joka Suomessa maksaisi noin 40e ja nyt alennusten jälkeen maksoi täällä 20e. Vähään aikaan ei tartte mitään juotavaa ostaa.

Viikolla tuli pikkuisen leivottua myös. Tein tripla-suklaa-kermalikööri muffineja. On muuten aikas hyviä. Muffinitaikinaan laitoin nesteeksi kermalikööriä, sulatin sinne vähän jotain jämäsuklaita, rouhittua valkosuklaata ja annostellessa laitoin jokaiseen caramel-täytteisen suklaan palan. :)

Tässä pikaisesti vielä ohje näihin herkkumuffineihin:

150g margariinia
1,5 dl sokeria
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2,5 rkl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria
1dl kermalikööriä
0,5dl maitoa

70g suklaata sulatettuna
70g suklaata rouhittuna

Margariini ja sokeri vaahdoksi, munat yksitellen, kuivat aineet keskenään ja sekoitetaan taikinaan nesteen kanssa vuorotellen, suklaat. Taikina muffinivuokiin puoleen väliin asti, pala suklaata vuokaan ja peitetään taikinalla. 12-15 min 200-225 astetta. Mulla taisi olla joku 220 astetta ja 15 min.

Ensi viikolla on vuorossa joulutorttujen testaaminen. Löysin jonkun sortin voitaikinaa ja luumuhilloa kaupasta. Saas nähä onnistuuko.

Oon muuten vaihtoaikana aika paljon kokkaillut ja leiponut. Tein jokin aika sitten niitä korvapuusteja, sämpylöitä ja lihapiirakoita. En tiedä onko näiden hiiva jotenkin erilaista, mutta kaikista tulee jotenkin pajon kuohkeampia. Pullia voisi taas joku päivä tehdä, kun on sitä kardemummaa.

Lunta ei vielä täällä ole näkynyt. Pakkasta kyllä auringonlaskettua on, joten talvitakkia saa jo vetää päälle. Niin ja pimeä täällä tulee myös aika aikaisin. Neljän aikoihin alkaa jo hämärtää ja viiteen mennessä on jo ihan pimeätä. Onneksi voi sitten poltella kynttilöitä ja nauttia pimeydestä, mutta lumi olisi aikas kivaa jo kohta.

Seuraaville viikolle ei ole oikein sen ihmeellisempää ohjelmaa. Paitsi ensi lauantaina vierailu suklaatehtaalle! :) Henkka oli järjestänyt meille reissun mun tietämättä. Varsin kiva yllätys. Ja on tässä kaikkea pientä tapahtumaa: sunnuntaina international tee -tapahtuma, keskiviikkona kaupunginjohtajan vastaanotto vaihtareille ja viikon päästä sunnuntaina krampus-kulkue.

Tulipas pitkä postaus. :)

Rinteitä ja käsien heiluttelua

Jokainen teksti on ehkä alkanut toteamuksella, että aika menee nopeasti. Ja niin sen voisin tänäänkin kirjoittaa, mutta tiedätte sen jo, joten en kirjoita.

Viime viikonloppuna lähdettiin ensimmäiselle laskettelureissulle. Luntahan ei täälläkään ole juuri missään, paitsi siellä, missä lunta on ympärivuoden. Joten otimme varman päälle ja lähdimme sinne avaamaan laskettelukauden. Paikkana olisi siis Hintertux, noin 70km päässä Innsbruckista. Majoituksen hommasimme Zellbergin kylästä, Zell am Zillerin vierestä, noin 25km laskettelukeskuksesta. Huoneisto oli loistava ja parvekkeelta taas vuorinäkymät. 4 henkeä maksoi 3 yöstä jonkun 220e, joten ei paha. Tämä alue on kauden aikaan varmasti todella täynnä turisteja ja laskettelijoita, koska rinteitä ja keskuksia on mielin määrin tuon 25km säteellä. Nyt kuitenkin oli vielä hiljaista, eikä kylässäkään ollut juuri mikään paikka auki. Ensimmäisenä iltana löysimme 2 ruokapaikkaa, joista valitsimme toisen. Kylässä oli myös mukavan maalaishenkinen ominaistuoksu. Luultavasti maajussit olivat levitelleet paskat pelloille juuri hetkeä aiemmin, sillä kylä suoraan sanottua lemusi.

Lauantaina lähdimme intoa puhkuen kohti rinteitä. Missään muualla ei siis ollut lunta ja lämpöasteitakin oli lähemmän 15, kun lähdimme autolla kohti jäätikköä. Tie oli mutkainen ja päätyi 1500m korkeuteen. Ylikalliit hissiliput (43e) taskuun ja hissillä kohti lunta. Ensimmäisen hissin (2100m) jälkeen löysimme ensimmäisen lumetetun sinisen rinteen, jota kokeilimme lämmitelläkseemme. Keli oli hieman sumuinen ja huipulle 3250m ei näkynyt. Oikestaan 2500m jälkeen ei näkynyt mitään. Sumun ja tuulen takia moni rinne oli kiinni ja tietysti myös ne huipun siniset, joista olin haaveillut aikaisemmin. Puoli päivää treenailin pikkurinteessä (olihan sekin ihan Himoksen sinisiin rinteisiin verrattavissa, jopa hiukan pidempi) ja lähdimme hissillä seuraavalla asemalle (2660m). Keli oli todella huono. Kova tuuli ja jäistä tihkua satoi naamaan. Ei kiva. Söimme eväät ja osa porukasta jäi uhmaamaan keliä ja osa palasi takaisin alemmas. Noh, toivottavasti seuraavana päivänä olisi paremmat kelit. Kuvailin alemmalla hiukan maisemia ja päätimme lähteä alas tsekkaamaan afterski-meininkiä paikalliseen kuppilaan. Meno oli vielä vaisu, mutta kolmen aikoihin discopallot alkoivat pyöriä ja porukkaa lipui ylhäältä alas. Viimeinen nousu hisseillä on jo klo 16 aikaan, joten päivä alkoi olla pulkassa. Glühwienia sai jo tiskiltä, joten tuli sekin kausi avattua samalla. Viiden aikaan paikka oli ihan tupaten täynnä ja saimme porukan kasaan, joten lähdimme kaupan kautta kämpille tekemään ruokaa. Ilta menikin tortilloja syöden ja saksan Talenttia katsoen. Oli aikas viihdyttävää. Uni tuli ulkoilupäivän jälkeen nopeasti.

Lumetettua rinnettä

Pallopää hississä

Maisemaa laaksoon

Discopallojen loisteessa

Sunnuntaina keli näytti paljon paremmalta, joten pakkasimme taas automme ja lähdimme rinteeseen. Wihii, kaikki rinteet oli auki ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Alempi sininen rinne sai jäädä ja lähdimme heti kiipeämään huipulle. Kolmen cabinehissin jälkeen olimmekin siellä 3250 metrissä. Ja näkymät oli aika huikeat. Siellä sitten pari kolme tuntia tuli lasketeltua ja eilisenkin päivän treenailut tuntui jo jaloissa. Tauon jälkeen ei jalat enää totelleet, joten otin rennosti 2660m korkeudessa glühwienia nauttien ja kävin kuvailemassa näköalatasanteella huipulla. Niin ja aurinkoa tietysti otin myös. :) Väsynyt porukka saatiin taas kasaan ja lähdettiin kämpille ruoanlaittoon. Uni tuli taas yllättävän nopeasti.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella

Huippu 3250m

Aurinkoa riitti laskijoille

Maanantaina keräilimme kamat kasaan ja pakkasimme auton melkein 20 asteen lämmössä, sillä auringossa oikeasti oli todella kuuma. Ajelimme hiukan maisemareittejä takaisin Graziin. Komiaa oli taas. Pari päivää jalat olivatkin aikas kipeät tuosta urheilusta. Ehkäpä ne siitä taas tottuvat. Seuraavan kerran lumille ehkä pääsee vasta reilusti joulukuun puolella. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna pitäisi suurin osa keskuksista aueta. Toivottavasti lunta ja pakkasia saataisiin pian!

Idyllistä vuorta ja järveä

Ja vesiputousta.

Tämä viikko onkin mennyt kouluhommien parissa, sillä keskiviikosta perjantaihin opiskelin Teambuildingiä. Ihan mukava kurssi oli, tuli mieleen ihan joku partiokurssi, koska asiat ja metodit olivat aikas samoja. Mitään järisyttävän uutta asiaa ei tullut, mutta kyllä siellä viihtyi. Ensi perjantaina on vielä ryhmätyön esittely ja sitten olisi 3op plakkarissa.

Saksan opiskelu on jotenkin ihan jumissa, koska tämän viikon tunnit oli peruttu opettajan sairastumisen takia ja edellisellä viikolla oli pyhäpäivä. Eikä mitään extratehtäviä ole tullut. Pitää ilmeisesti olla hieman oma-aloitteinen. Annoin vähän palautetta tästä myös opettajalle, joka on lupaillut kaikennäköistä, mutta mitään ei ole tehnyt. Oppikirjatkin piti hankkia, muuta niihin ei juuri ole koskettu. Huoh.

Keskiviikkona meillä oli ESN:n järjestämä International Dinner, johon vaihtarit saivat tuoda oman maansa herkkuja maistettavaksi. Meidän pöytä notkui kaikkea hyvää ja mun tekemät karjalanpiirakat ja munavoi katosivat todella nopeasti. Myös fisu ja horna oli aika suosittuja. :) Mun lemppari oli ehkä Italian pöytä, jossa oli todella hyvää tomaatti-mozzarella-pastaa sekä tiramisua. Nam! Vedin tosin aikamoiset ähkyt, että teki vähän pahaa. Onneksi olo siitä helpottui.

Piirakoita ja munavoita

Espanjalaisillekin kelpasi

Kansainvälistä tunnelmaa

Perjantaina käytiin porukalla keilaamassa ja se olikin mukavaa. Yksi peli maksoi 3,5e ja kolmen hengen porukalla saatiin 3 peliin kulumaan aikaa reilu tunti. Joten ehkä hiukan kalliimpaa kuin Suomessa, mutta eipä haitanne. Löytyi ainakin taas yksi uusi aktiviteetti.

Tekemisen keksiminen on ollut viime aikoina suuri kysymysmerkki. Moneen asiaan kuluu rahaa tai sitten jotenkin siihen liittyy alkoholi. Tai liikunta. Noh, ehkä vaan pitäisi nauttia, kun ei ole pakko tehdä mitään ja saa vaan olla. Näitä hetkiä tuskin on enää helmikuun jälkeen.

Tulevalla viikolla on tiedossa hieman toimistossa käymistä, sillä meidän pitää rekisteröityä Itävallan asukkaaksi, koska olemme yli 3kk maassa. Tämä maksaa jonkun 15e ja kasa paperia pitää ottaa mukaan. Tiedossa on myös taas jumppaa ja tanssia, saksaa ja teambuildingin ryhmätyön tekemistä. Viikonloppuna aukeaa Grazin joulutorit! Joten glühwienia saa pian täältäkin. :)

Niin ja kävin eilen vähän shoppailemassa. Ikea tarjoaa meidän tämän vuoden joulun, sillä ostin sieltä 2 joulukoristetta, jotka saavat luoda meille joulutunnelman. Pipareita ja glögiä lähti jo nyt matkaan ja maistuivat oikein jouluisilta. Pikkujouluja on jo myös suunniteltu tuonne joulukuulle ja sinne pitää Ikeasta hankkia kaikkea hyvää, kuten kinkku ja kylmäsavulohta.

Mutta tulisipa sitä lunta jo...

Naapurin päiväkoti syysvalaistuksessa

1/3 osa takana

Todellakin, tänään lokakuu vaihtui marraskuuhun ja 1/3 osa vaihdosta alkaa olla takana.

Tässä viime viikkoina ollaan eletty keskellä pyhäpäiviä. Tämä tietysti ei normaaliin päivärytmiin juuri vaikuta, kun koulua on niin vähän. Kaupat ovat tietysti kiinni. Viime viikon keskiviikkona, 26.10., vietettiin Itävallan kansallispäivää. Tämä ei oikeastaan näkynyt juuri missään eli yhtä railakkaasti viettävät kuin suomalaiset. Kävimme kuitenkin syömässä porukalla ihan pyhäpäivän kunniaksi.

Eilen vietettiin Halloweenia, joka näkyi katukuvassa hieman enemmän kuin Suomessa ja tänään on sitten pyhäinpäivä, joka täällä on pyhäpäivä. Eli viikon ainoat koulutunnit jäävät tältä viikolta väliin, niin ja jumppa. Keskiviikkona on myös semipyhäpäivä, jolloin virastot ja koulut ovat kiinni, mutta kaupat auki. Seuraavaa pyhäpäivää täällä vietetään joulukuun alussa 8.12.

Viime viikonloppu vietettiin ihan kotosalla tai siis Grazissa. Tekemistä kuitenkin oli taas paljon. Perjantaina innostuimme lähtemään porukalla Grazin omille Oktoberfesteille, kun nyt kerran dirndl on ja kaikkea. Festit järjestettiin siellä tekojärven luona eli Schwarzel Seellä. Ihan oli hyvä Oktoberfest-simulaattori, niinkuin Henkka asian ilmaisi. Oli vähän huvipuistolaitetta ja kojua ja yksi iso kaljateltta. Tällä kertaa oltiin ajoissa liikkeellä, joten saimme hyvin istumapaikat. Olutkin oli 3 euroa halvempaa kuin oikeilla festeillä ja täältä sai myös sturmia ja spritzeriä. Tämähän kelpasi meille. :) Kovasti ihmiset innostui tanssimaan penkeillä ja lauleskelemaan bändin mukana kaikenmoisia lauluja. Naapuripöydän mieskin alkoi meille näitä lauluja opettamaan, mutta en tiedä kuinka ne jäi mieleen. Samat biisit tosin soi kolmatta kertaa illan aikana, joten niihin alkoi jo hieman kyllästyä. Hauskaa kuitenkin oli! :)

Prost!

Dirndl ja sturm

Menoa

Launtaina oli ESN:n järjestämä wineroadtrip eli retki Etelä-Steirermarkin viinitielle. Viinitien varrella oli paljon viinitiloja ja gasthofeja, joissa pystyi majoittumaan, syömään ja juomaan tietysti viiniä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan paikkaan, jossa esiteltiin alueen tuotteita ja tuotantoa. Saimme maistella öljyjä, viinietikoita, hunajia, hilloja, pestoja, viinoja, suklaita ja tietysti niitä viinejä. Olihan siellä varsin hyviäkin yksilöitä. Isosta kaupasta sai sitten tietysti ostaa näitä tuotteita ja meille jäi tulijaisiksi mansikkahilloa ja hunajaa. Tämän jälkeen menimme toiseen paikkaan viinitastingiin. Siellä viinitilan pitäjä kertoi viineistä ja maistelimme lähemmäs 10 eri viiniä. Sieltäkin löytyi hyviä viinejä. Suositteli, että punaviineissä vuoden 2007 steiermarkkilaiset viinit ovat todella hyviä. Pitääkin niitä bongailla kaupasta. Tastingin jälkeen jatkoimme paikalliselle viinitilalle ja sen ravintolaan. Saimme aika erikoiset ateriat syötäväksi. Kaikennäköisiä lihoja ja vihanneksia sekä luultavasti piparjuuresta tehtyä raastetta, jotta Henkka aluksi luuli juustoraasteeksi. Sitä se ei ollut. Parasta lautasella oli ehkä maalaismaksamakkara. Maksamakkaraa tulikin ikävä. Sitä pitää yrittää bongata kans kaupasta. Siellä sitten hengailtiin jokunen tunti. Itselle viinit ei enää maistunut, mutta paikallinen omenamehu oli todella hyvää. Ja Henkan harmiksi koko paikasta ei saanut olutta. :D Bussilla tultiin takaisin Graziin ja käytiin vielä istumassa iltaa ESN:n tyyppien ja parin muun vaihtarin kanssa. Piti tosin syödä toastit ja pizzat, kun niistä makkaroista ei oikein lähtenyt nälkä.

Öljyjä

Sumuista viinipeltoa

"Asiantuntija"

Asiantuntija

Herkkulautanen

Sunnuntaina kellojen siirtämisestä huolimatta nukuimme jonkun 11h. Olimme jo lauantaina vähän puhuneet, että lähtisimme johonkin lähialueelle autolle katselemaan paikkoja. Noh, löysimme netistä sitten hienoja kuvia ja päätimme mennä ottamaan itse samanlaisia. Paikka oli Bärenschützklamm, jossa on hienoa vesiputoukset. Paikka oli auki viimeistä päivää tänä vuonna, joten päätimme lähteä sinne. Ilma oli mitä mahtavin ja oli mukava hiukan ulkoilla ja kävellä luonnossa. Tunnin ylämäkeen kiipeämisen jälkeen pääsimme vesiputousreitin lähtöpaikkaan. Sieltä sitten alkoi puiset portaat, pitkospuut, sillat ja tikapuut ylös vuorelle. Reitti meni ihan kallioiden ja vesiputousten vierestä. Oli kyllä hieno paikka, tosin vettä oli näin syksyllä hieman vähemmän verrattuna kevääseen ja alkukesään. Jonkun aikaa jo olimme ylös kiivenneet, kun aloimme miettimään, että tuleekohan reitistä joku lenkki vai pitääkö meidän palata samaa reittiä takas. "Portaat" olivat välillä todella jyrkkiä ja liukkaita, joten alaspäin kulkeminen olisi varmasti todella hankalaa. Aurinko alkoi myös laskemaan, joten päätöksiä piti tehdä. Onneksi meitä vastaan tuli muita retkeilijöiltä ja tiedustelimme asiaa. Kuulemma lenkin pystyisi tekemään, mutta kaverit olivat lähteneet jo aamu yhdeksältä kävelemään, joten emme ehkä ehtisi valoisalla perille. Joten tiedossa oli matka alas. Siinä vaiheessa se oli aika hirvittävää. Pikkuhiljaa kuitenkin pääsimme alas ja selvisimme valosalla reitin alkupäähän. Tosin vielä se tunnin nousu piti mennä alas. Noh, siihen meni puoli tuntia ja loppumatkasta alkoi olla jo aikas pimeätä. Tuli testattua taas kaikenmoisia taitoja. Mutta selvisimme kuitenkin! :) Oli aika seikkailu, kun vaan vähän piti mennä kuvaamaan vesiputouksia. Taisimme kiivetä ainakin 500m ylöspäin. Uni maistui aikas hyvin rankan päivän jälkeen.

Mahtava keli

Pienempiä putouksia

Ylöspäin

Vettä putoaa

Tuokin on varmaan hieman näyttävämpi keväällä :)

Vieläkin ylemmäs

Meinas huimata

Sinne se aurinko taas meni piiloon

 Ensi viikonloppuna olisi taas reissua tiedossa Innsbruckin suuntaan ja tiedossa olisi myös ensimmäiset laskupäivät tälle kaudelle. Saas nähdä miten menee. :)

Oon unohtanut ihan kertoa, että mun ja Henkan perheille on nyt hommattu lennot ja majoitus jouluksi täältä Grazista. Pikkuveljeni Simo tulee jo 17.12. tänne, muut sitten 22.12. perässä. Vanhemmat majoittuvat Hotel Gollnerissa ja nuoriso sitten täällä meillä. Tänään lähettelin jo vähän mailia ravintolaan, josta voisimme varata pöydän jouluaatoksi. Toivottavasti on vielä tilaa. Joulupäiväksi pitää vielä joku paikka keksiä. Anni ja Arttukin ovat lentonsa varanneet heti vanhempien lähdön jälkeiselle ajalle. Kohta pitää alkaa suunnittelemaan ohjelmaa joululomalle. :) Joulutorit aukeaa täällä muuten jo 18.11. eli reilu pari viikkoa enää! Kaupoissakin alkaa olla jo joulukrääsää, mutta on se tunnelma varsin mukavaa.

Kelit tosin ovat vielä aika syksyiset. Viime päivinä on ollut noin +13 astetta lämmintä ja aurinkoa. Lumesta ei vielä täällä ole tietoa. Onneksi viikonlopun laskettelupaikassa on jo 48 km rinteitä auki. :)

Mutta viikonloppua odotellessa!