Rinteitä ja käsien heiluttelua

Jokainen teksti on ehkä alkanut toteamuksella, että aika menee nopeasti. Ja niin sen voisin tänäänkin kirjoittaa, mutta tiedätte sen jo, joten en kirjoita.

Viime viikonloppuna lähdettiin ensimmäiselle laskettelureissulle. Luntahan ei täälläkään ole juuri missään, paitsi siellä, missä lunta on ympärivuoden. Joten otimme varman päälle ja lähdimme sinne avaamaan laskettelukauden. Paikkana olisi siis Hintertux, noin 70km päässä Innsbruckista. Majoituksen hommasimme Zellbergin kylästä, Zell am Zillerin vierestä, noin 25km laskettelukeskuksesta. Huoneisto oli loistava ja parvekkeelta taas vuorinäkymät. 4 henkeä maksoi 3 yöstä jonkun 220e, joten ei paha. Tämä alue on kauden aikaan varmasti todella täynnä turisteja ja laskettelijoita, koska rinteitä ja keskuksia on mielin määrin tuon 25km säteellä. Nyt kuitenkin oli vielä hiljaista, eikä kylässäkään ollut juuri mikään paikka auki. Ensimmäisenä iltana löysimme 2 ruokapaikkaa, joista valitsimme toisen. Kylässä oli myös mukavan maalaishenkinen ominaistuoksu. Luultavasti maajussit olivat levitelleet paskat pelloille juuri hetkeä aiemmin, sillä kylä suoraan sanottua lemusi.

Lauantaina lähdimme intoa puhkuen kohti rinteitä. Missään muualla ei siis ollut lunta ja lämpöasteitakin oli lähemmän 15, kun lähdimme autolla kohti jäätikköä. Tie oli mutkainen ja päätyi 1500m korkeuteen. Ylikalliit hissiliput (43e) taskuun ja hissillä kohti lunta. Ensimmäisen hissin (2100m) jälkeen löysimme ensimmäisen lumetetun sinisen rinteen, jota kokeilimme lämmitelläkseemme. Keli oli hieman sumuinen ja huipulle 3250m ei näkynyt. Oikestaan 2500m jälkeen ei näkynyt mitään. Sumun ja tuulen takia moni rinne oli kiinni ja tietysti myös ne huipun siniset, joista olin haaveillut aikaisemmin. Puoli päivää treenailin pikkurinteessä (olihan sekin ihan Himoksen sinisiin rinteisiin verrattavissa, jopa hiukan pidempi) ja lähdimme hissillä seuraavalla asemalle (2660m). Keli oli todella huono. Kova tuuli ja jäistä tihkua satoi naamaan. Ei kiva. Söimme eväät ja osa porukasta jäi uhmaamaan keliä ja osa palasi takaisin alemmas. Noh, toivottavasti seuraavana päivänä olisi paremmat kelit. Kuvailin alemmalla hiukan maisemia ja päätimme lähteä alas tsekkaamaan afterski-meininkiä paikalliseen kuppilaan. Meno oli vielä vaisu, mutta kolmen aikoihin discopallot alkoivat pyöriä ja porukkaa lipui ylhäältä alas. Viimeinen nousu hisseillä on jo klo 16 aikaan, joten päivä alkoi olla pulkassa. Glühwienia sai jo tiskiltä, joten tuli sekin kausi avattua samalla. Viiden aikaan paikka oli ihan tupaten täynnä ja saimme porukan kasaan, joten lähdimme kaupan kautta kämpille tekemään ruokaa. Ilta menikin tortilloja syöden ja saksan Talenttia katsoen. Oli aikas viihdyttävää. Uni tuli ulkoilupäivän jälkeen nopeasti.

Lumetettua rinnettä

Pallopää hississä

Maisemaa laaksoon

Discopallojen loisteessa

Sunnuntaina keli näytti paljon paremmalta, joten pakkasimme taas automme ja lähdimme rinteeseen. Wihii, kaikki rinteet oli auki ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Alempi sininen rinne sai jäädä ja lähdimme heti kiipeämään huipulle. Kolmen cabinehissin jälkeen olimmekin siellä 3250 metrissä. Ja näkymät oli aika huikeat. Siellä sitten pari kolme tuntia tuli lasketeltua ja eilisenkin päivän treenailut tuntui jo jaloissa. Tauon jälkeen ei jalat enää totelleet, joten otin rennosti 2660m korkeudessa glühwienia nauttien ja kävin kuvailemassa näköalatasanteella huipulla. Niin ja aurinkoa tietysti otin myös. :) Väsynyt porukka saatiin taas kasaan ja lähdettiin kämpille ruoanlaittoon. Uni tuli taas yllättävän nopeasti.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella

Huippu 3250m

Aurinkoa riitti laskijoille

Maanantaina keräilimme kamat kasaan ja pakkasimme auton melkein 20 asteen lämmössä, sillä auringossa oikeasti oli todella kuuma. Ajelimme hiukan maisemareittejä takaisin Graziin. Komiaa oli taas. Pari päivää jalat olivatkin aikas kipeät tuosta urheilusta. Ehkäpä ne siitä taas tottuvat. Seuraavan kerran lumille ehkä pääsee vasta reilusti joulukuun puolella. Joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna pitäisi suurin osa keskuksista aueta. Toivottavasti lunta ja pakkasia saataisiin pian!

Idyllistä vuorta ja järveä

Ja vesiputousta.

Tämä viikko onkin mennyt kouluhommien parissa, sillä keskiviikosta perjantaihin opiskelin Teambuildingiä. Ihan mukava kurssi oli, tuli mieleen ihan joku partiokurssi, koska asiat ja metodit olivat aikas samoja. Mitään järisyttävän uutta asiaa ei tullut, mutta kyllä siellä viihtyi. Ensi perjantaina on vielä ryhmätyön esittely ja sitten olisi 3op plakkarissa.

Saksan opiskelu on jotenkin ihan jumissa, koska tämän viikon tunnit oli peruttu opettajan sairastumisen takia ja edellisellä viikolla oli pyhäpäivä. Eikä mitään extratehtäviä ole tullut. Pitää ilmeisesti olla hieman oma-aloitteinen. Annoin vähän palautetta tästä myös opettajalle, joka on lupaillut kaikennäköistä, mutta mitään ei ole tehnyt. Oppikirjatkin piti hankkia, muuta niihin ei juuri ole koskettu. Huoh.

Keskiviikkona meillä oli ESN:n järjestämä International Dinner, johon vaihtarit saivat tuoda oman maansa herkkuja maistettavaksi. Meidän pöytä notkui kaikkea hyvää ja mun tekemät karjalanpiirakat ja munavoi katosivat todella nopeasti. Myös fisu ja horna oli aika suosittuja. :) Mun lemppari oli ehkä Italian pöytä, jossa oli todella hyvää tomaatti-mozzarella-pastaa sekä tiramisua. Nam! Vedin tosin aikamoiset ähkyt, että teki vähän pahaa. Onneksi olo siitä helpottui.

Piirakoita ja munavoita

Espanjalaisillekin kelpasi

Kansainvälistä tunnelmaa

Perjantaina käytiin porukalla keilaamassa ja se olikin mukavaa. Yksi peli maksoi 3,5e ja kolmen hengen porukalla saatiin 3 peliin kulumaan aikaa reilu tunti. Joten ehkä hiukan kalliimpaa kuin Suomessa, mutta eipä haitanne. Löytyi ainakin taas yksi uusi aktiviteetti.

Tekemisen keksiminen on ollut viime aikoina suuri kysymysmerkki. Moneen asiaan kuluu rahaa tai sitten jotenkin siihen liittyy alkoholi. Tai liikunta. Noh, ehkä vaan pitäisi nauttia, kun ei ole pakko tehdä mitään ja saa vaan olla. Näitä hetkiä tuskin on enää helmikuun jälkeen.

Tulevalla viikolla on tiedossa hieman toimistossa käymistä, sillä meidän pitää rekisteröityä Itävallan asukkaaksi, koska olemme yli 3kk maassa. Tämä maksaa jonkun 15e ja kasa paperia pitää ottaa mukaan. Tiedossa on myös taas jumppaa ja tanssia, saksaa ja teambuildingin ryhmätyön tekemistä. Viikonloppuna aukeaa Grazin joulutorit! Joten glühwienia saa pian täältäkin. :)

Niin ja kävin eilen vähän shoppailemassa. Ikea tarjoaa meidän tämän vuoden joulun, sillä ostin sieltä 2 joulukoristetta, jotka saavat luoda meille joulutunnelman. Pipareita ja glögiä lähti jo nyt matkaan ja maistuivat oikein jouluisilta. Pikkujouluja on jo myös suunniteltu tuonne joulukuulle ja sinne pitää Ikeasta hankkia kaikkea hyvää, kuten kinkku ja kylmäsavulohta.

Mutta tulisipa sitä lunta jo...

Naapurin päiväkoti syysvalaistuksessa