Oltiin aika Pulassa...

Näemmä ehti tulla pieni hiljaiselo. Saksan kurssin viimeinen viikko meni lukiessa ja suunnitellessa reissua, josta siis tarinaa tässä:

Ennen Graziin saapumista mielessä oli jo käynyt pieni lomamatka Kroatiaan meren rannalle. Suunnitelmat alkoivat muuttua todeksi åari viikkoa sitten ja mikäpä olisikaan sen parempi ajankohta kuin heti kielikurssin jälkeen ottaa pieni irtiotto arkeen. Joten viime perjantaina kielikurssin kokeiden jälkeen (sain muuten numeroksi 2 eli sehr gut, joka vastaa Suomen taulukossa noin numeroa 4 eli toiseksi parasta) 19 ihmistä pakkautui rantakamoineen neljään autoon ja matka kohti Kroatian Pula -nimistä merenrantakaupunkia saattoi alkaa. Mukaan matkaan lähti 13 suomalaista, 2 ruotsalaista, 2 ranskalaista, 1 slovaki ja 1 unkarilainen (ja kaikki selvisivät myös takaisin). Autoja vuokrasimme Sixtiltä ja majoituksen löysimme booking.com sivustolta. Menomatka meni aika suoraa reittiä: Graz - Maribor (Slovenia) - Ljubljana (Slovenia) - Pula ihmetellen paikallisten liikennekäyttäytymistä ja nauttien maisemista. Menomatkaan meni noin 4,5h ja kilometrejä kertyi noin 400.

Koko auton kokoinen kattoikkuna antaa melkein avoautofiiliksen

Uljas ratsumme auringonlaskussa lähellä Kroatian rajaa

Maksulliset tiet olivat hyvässä kunnossa myös Kroatiassa

Illan hämärtyessä saavuimme majoitukseen, joka oli Splendid Resort, joka oli tänä kesänä ainakin Tjäreborgin valikoimassa. Saimme tästä huoneistohotellista huoneistot aivan pilkkahintaan. Ehkä syynä oli kauden viimeiset viikot, sillä 7 hengen huoneistosta maksoimme 161e kolmesta yöstä eli alle 8e/yö/naama (hintaan sisältyi turistiverot, mutta ei aamiaista eikä ilmastointia). Meidän kämppä oli juuri sopivan kokoinen seitsemälle hengelle, kaksi pesuhuonetta (tosin toinen suihku ei toiminut) ja oli myös merinäköala, joten aika luksusta oli. Ilta meni hotellin ravintolassa syöden, rannalla pussikaljaa juoden ja hengaillen. Hengailua jatkoimme kämpän parvekkeella, joka sekin oli todella iso.

RaPulassa

Lauantaina aamupäivällä makoilimme altaalla ja uimme meressä. Ilma oli noin 27 asteista ja vesi altaassa ja meressä virkistävää. Keskipäivän jälkeen päätimme lähteä yhden auton voimin katselemaan kaupunkia ja käymään kaupassa. Pula on varsin pieni kaupunki, mutta keskustassa on paljon nähtävää. Päädyimme paikalliselle torille ihmettelemään menoa ja shoppailimme uimakengät kivikkoista rantaa varten. Söimme 17 kunan (2e) hampurilaiset ja jatkoimme matkaa kaupungin "pääkujalle", jonka varrella oli paljon kauppoja, ravintoloita ja nähtävyyksiä. Suomalaisia turisteja oli myös jonkun verran, ainakin he pitivät sen verran ääntä, ettei voinut olla kuulematta. Henkka shoppaili itelleen shortsit, joita ei Grazista löytynyt (toivottavasti Grazissa on vielä shortsikelejä). Lidlissä shoppailimme hieman evästä ja juotavaa, jotka eivät onneksi olleet hinnalla pilattu. Rankan shoppailu- ja kaupunkikierroksen jälkeen oli hyvä rentoutua vielä altaalla. Illemmalla kävimme syömässä allasbaarissa ja ihailimme mahtavaa auringonlaskua. Porukalla istuimme iltaa parvekkeella ja rohkeimmat lähtivät katsastamaan Pulan yöelämää.

Allas ja Adrianmeri

Tori

Augustuksen temppeli

Allas ja auringonlasku

Sunnuntaina oli tiedossa veneretki. Meidän porukan lisäksi laivassa ei ollut kuin ~10 henkeä, joten saimme rauhassa omassa porukassa makoilla kannella ja nauttia meri-ilmasta. Parin tunnin seilaamisen jälkeen laivakokki oli loihtinut meille lounasta paikalliseen tapaan. Itse olin tilannut possua, joten sain pari paistettua possun kyljystä kaalisalaatin leivän kera. Henkan "hampurilainen" sisälsi 2 jauhelihapihviä ja samaista kaalisalaattia. Onneksi tarjolla oli leipää, joten näppäränä Henkka askarteli itselleen hampurilainen. Monet uskaltautuivat ottamaan kalaa, joka näytti ihan hyvältä. Laivamme rantautui ison leirintäalueen rantaan, jossa oli pitkä uimaranta ja ravintola. Kolmisen tuntia makoilimme auringossa, uimme meressä (nyt niistä uimakengistä oli hyötyä) ja nautimme varsin epätodellisesta olosta. Paluumatka takaisin Pulan satamaan kesti vain puoli tuntia ja jäimmekin siitä suoraan ihmettelemään kaupunkia. Hienoin Pulan nähtävyys on paikallinen Colosseum eli Arena, joka on rakennettu vuonna 68. Hieno oli. Laivamatka ja aurinko oli ottanut veronsa ja porukka oli syömisen jälkeen aika poikki.

 

Deep blue sea

Pulan Arena

Auringonlasku parvekkeelta

Maanantaina lähdimme ajelemaan takaisin kohti Itävaltaa ja suunnitelmissa oli käyttää koko päivä matkustamiseen ja katsella paikkoja matkan varrella. Reitti takaisin kulki suurinpiirtein näin: Pula - Trieste (Italia) - Nassfeld (Italian ja Itävallan raja) - Graz. Triesten pohjoispuolella on Miramare -niminen paikka, jossa on iso puistoalue ja linna. Nämä kävimme tsekkaamassa ja hienolta näytti. Tsekkasimme myös Triesten keskustan liikenteen ja hiki meinasi tulla kaikille autossa olleille, kun skootterit puikkelehtivat autojen välissä ja autot olivat parkkeerattu hätävilkut päällä juuri siihen, missä oli tilaa. Saimme tarpeeksemme italialaisesta liikennekulttuurista. Lounasta söimme ylihinnoitellussa satamaravintolassa ja jatkoimme matkaa kohti vuoria. Henkan kanssa tosiaan ehdotimme reittiä Nassfeldin kautta, jossa viime talvena kävimme laskettelemassa. Reitti oli mahtava valinta. 1500m korkeuteen päästiin ja ilmakin oli siellä hiukan viileämpää. Paikat näyttivät tutuilta ja takaisin pitää päästä taas talvella. Auringonlaskun näimme vuorten juurelta ja matkaseurueemme saapui Graziin ilta yhdeksän aikaan. Mahtava reissu, mahtava porukka!

Castello di Miramare

Kohti Itävaltaa

Serpentiiniä

Auringonlasku Hermagorissa

On tämä Erasmuselämä aika hienoa!

PS. Tuhottomasti lisää kuvia galleriassa.

Aufsteirern

Viime viikonloppuna Grazissa juhlittiin Aufsteirern -nimistä juhlaa. Syytä juhlimiseen ei varsinaisesti tiedetä, mutta ainakin tämä maakunta (osavaltio), Steiermark, oli esillä monessa paikassa. Juhla tai festivaali on jokavuotinen ja tänä vuonna kesti lähes koko viikonlopun. Kansa pukeutuu Dirndl-mekkoihin ja Lederhoseneihin, siis kaikenikäiset ja lähtevät juhlimaan keskustaan. Hauptplatzille oli pystytetty iso katos ja lava, jossa lauantaina esiintyi erilaisia kansanmusiikkibändejä, mm. tällaisia:

IRISHsteirisch

Holstuonarmusigbigbandclub 

 
Kävimme lauantaina pyörähtämässä ja katselemassa meininkiä.

Lavalla IRISHsteirisch

Ihmisiä oli paljon

Mukava näkymä Hauptplatzille ja Schlossbergin kellotornikin pääsi kuvaan

Sunnuntai oli suurempi juhlapäivä, jolloin keskustan kadut oli Hauptplatzin ympäriltä suljettu liikenteeltä ja täytetty erilaisilla kojuilla, joista sai ostaa ruokaa, juomaa, leivonnaisia ja käsitöitä. Mestarit esittelivät taitojaan kojuissa ja melkein jokaisella juoma/ruoka -kojulla oli oma lava, jossa esiintyi kansanmusiikkia soittavia kokoonpanoja. Isommilla lavoilla myös tanssittiin.

Täällä kansanmusiikkia soitetaan ihan suomalaisillekkin perinteisillä soittimilla, kuten haitari, viulu, kitara, mutta hämmentävin soitin oli lusikoilla soitettava "kannel". Perinnemusiikkia on myös puhallinmusiikkia, joten sitäkin kuului monessa paikassa.

Setä soittaa "lusikkakannelta"

Tädillä torvi kainalossa

Suurin herkku, mitä tämän juhlan aikana juodaa, on Sturm, joka on viinin esiastetta, vielä käymistilassa olevaa mehua, jossa siis on alkoholia. Yllättävän hyvää oli, eikä mahakaan mennyt sekaisin, vaikka voisi kuvitella. Tätä juomaa saa siis vain syksyisin. Mukavaa tällaisessa tapahtumassa on rentous. Kojuista saa alkoholia ja mukin kanssa saa pyöriä missä huvittaa. Ei ole karsinoita ja tiukkoja potsareita. Suomessa on niin nihkeetä.

Punaista Sturmia

Vaaleaa Sturmia ja paikallisia tyttöjä

Keskusta oli tupaten täynnä ihmisiä ja sääkin suosi juhlakansaa. Nautin kovasti tästä tunnelmasta.

 
Söpöintä on ehkä pikkulapset omissa mekoissaan ja housuissaan. 

Nyt sitten odottelemaan Oktoberfestejä!

PS. Oma Dirndl ja Henkan Lederhosenit menevät tilaukseen alkuviikosta.

Kuulumisia helteestä

Viikko on näemmä vierähtänyt nopeasti 20-30 asteen lämmössä. Mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut, mutta tehdään silti pieni kertaus viikon tapahtumiin.

Keskiviikkona TU Graz järjesti ensimmäisen orientaation. Sali oli täynnä jo osaksi tuttuja naamoja. Infoa tuli paljon, mutta ei juurikaan mitään uutta. Hienot kansiot sisälsivät kaikenmoisia tärkeitä papereita ja mm. USI:n eli yliopisto-liikunnan kurssivihkosen. Sieltä voisi sitten valita pari jumppa-/tanssikurssia semesterin ajaksi noin 20e/kurssi, joten ei paha.

Infoa tulee

 Infon jälkeen maksoimme paikallisen ylioppilaskunnan ÖH:n maksun ja saimme opiskelijakortit. Tämän jälkeen ÖH:n edustajatyttönen kierrätti meitä Alte Technik -kampuksella, joka siis on TU Grazin vanhin kampus, vaikka uusia rakennuksia sinnekkin on rakennettu. Muut TU:n kampukset ovat Neue Technik, joka on Alten lähellä, joka sekään ei ole enää uusi ja Inffeldgasse -kampus, joka on tässä meidän kämpän vieressä, jossa myös suurinosa kursseistamme on.

Neue Technik

Alte Technik

Alte Technikin aula

Läksytkin oli tehtävä ja se onnistui kampuksen kahvilan terassilla Spritzerin kera. :)

Rankkaa opiskelua

 Paikallinen ESN (Erasmus Student Network) piti toimistoaan auki myös samaisena iltana ja kävimme hakemassa sieltä omat ESN-korttimme. Onneksi menimme ajoissa, sillä jonoa oli yllättäen taas paljon. Illemmalla suuntasimme The Office -nimiseen pubiin, jossa ESN järjestää Stammtisch-nimisiä tapahtumia, jossa Erasmus-opiskelijat näkevät toisiaan. Paikka oli varsin mukava ja sieltä saa jopa siideriä. :) Baarin keittiö ei ollut auki, mutta nälkä oli kova, joten baarimikko löi meille take-away -listoja kouraan ja pyysi tilaamaan. Kuulemma toisivat ruoat baariin. Näin ei ehkä ihan Suomessa voi tehdä. :P Henkka sitten tilasi parit dönerit, mutta yllättäen dönerit olivat niin halpoja, että kebabbilan setä ei suostunut tuomaan alle 12 euron ostoksia, joten tilasimme yhteensä 4 döneriä, jotka loppuen lopuksi maksoivat 10e. :D Saimme kuitenkin mahat täyteen ja iltapalaa kotiin vietäväksi.

Perjantaina Henkan kielikurssin ryhmällä oli kaupunkikierros, josta Henkka saa ehkä itse kertoa ja esitellä kuvia. Perjantaina muuten pakkasimme reppuun halpaa olutta ja sangriaa ja suuntasimme Stadtparkkiin vähän pussikaljottelemaan. Ruotsalainen pariskunta Thomas ja Melica sekä Atro olivat myös paikalla ja pussikaljoittelun ja parien happy hour drinksujen jälkeen siirryimme taas Officeen. Siellä oli taas paljon tuttuja paikalla.

Jännä juttu oli myös se, että pubin omistaja oli juuri vaihtunut ja ilmeisesti täällä, jos paikan nimi ei muuta, joutuu omistaja potkimaan kaikki entiset työntekijät pois, ettei joudu maksamaan edellisen omistajan velkoja. Eli siis keskiviikon baarimikko oli tänä iltana muuten vaan nauttimassa juomia kyseisessä puljussa, koska oli potkittu pihalle ja hengaili meidän pöydässä kertomassa juttuja paikallisten touhuista. Uusi omista kävi myös tekemässä taikatemppuja ja tarjoamassa jäätelöä. Ehkä me tulemme vielä uudestaan.

Lauantaina oli pientä jälkitautia havaittavissa, joten nukuimme pitkään ja pääsimme liikkumaan keskustaan päin ehkä viiden aikaan iltapäivällä. Puistoa, syömistä paikallisessa ravintolassa (täällä on naisillakin lederhosen-shortseja!), pubeja ja pileet Neubaugassen opiskelijatalossa. Otimme rauhallisesti, sillä sunnuntaina olisi taas pieni maakuntamatkailuretki.

Sunnuntaina matkasimme 40km päähän junalla katsomaan Bergrallya, josta Henkka saa taas kertoa enemmän. Hellettä oli varmaan 30 astetta, taas.

Maanantaina alkoi taas rankka kouluviikko ja helpotin oloa shoppailemalla West Parkissa (iso kauppakeskus) sekä Ikeassa. Vähän lisää keittiötarvikkeita ja uusi tyyny lähti mukaan. Niin ja hellevaatteita, koska en oikein osannut varautua tämmöisiin yli 25 asteen helteisiin syyskuun puolessa välissä.

Tiistaiksi oli luvattu taas hellettä, joten päätimme lähteä kaupungin ulkopuolelle Schwarzl-see, nimiseen paikkaan, jossa on iso tekojärvi ja kaikkea vapaa-ajan toimintaa. Sisään alueelle maksoi 4 euroa, mutta alue oli todella siisti ja kaikki fasiliteetit löytyivät. Aurinko paistoi ja vesi oli sopivan lämpöistä. :) Ei uskoisi tosiaan, että on jo kohta syyskuun puoliväli.

Henkan puhelimesta kuva, kun kameran muistikortti jäikin kämpille.

Huomenna meillä on saksan kurssilla välikokeet, joten olemme innokkaasti lukeneet koko iltapäivän. :P Itsehän tein äsken pullataikinan, josta aion tehdä ihan oman postauksen.

Mutta tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Me koitetaan muistaa pitää teidät ajantasalla ja ehkä kertoa joistain arkijutuista hieman tarkemmin, kunhan tulee sopiva väli. Ainakin ruoka- ja kauppa-asiat, julkinen liikenne yms. ovat listalla.

EM Rallycross, Greinbach (AUT) 4.9.2011

Moi vaan minunkin puolesta. Lupasin kirjotella blogiin "joskus ja harvoin", mutta jostain syystä motorsporttipäivää koskeva juttu lankes mulle. Lisätään heti alkuun sisältövaroitus: jos moottoriurheilu ei syystä tai tekosyystä kiinnosta vähääkään, lienee viisasta skipata ao. sepustukset. -Henkka

Niille, joita moottoriurheilu kiinnostaa, mutta jotka ovat erilaisilla tekosyillä siirtäneet lähempää tutustumista aiheeseen myöhemmäksi, kerrotaan aluksi parit perusasiat. Rallicross on laji, jossa kierretään rataa ympäri useamman auton yhteislähdöllä. Se EI siis ole rallia, rallissa ajetaan yksi auto kerrallaan kelloa vastaan yleiseltä tieltä suljettua erikoiskoetta pitkin. Rallicrossradassa on yleensä sekä asfaltti- että soraosuuksia. Tämä erottaa sen rata-autoilusta, jossa ajetaan pelkkää asfalttia. Rallicrossissa ajetaan kolme aika-ajolähtöä, joiden aikojen perusteella ratkaistaan paikat finaaleihin. Finaalilähtöjä on osallistujamäärän mukaan 2-3. C-finaalista aloitetaan, voittaja B-finaaliin, jonka voittaja A-finaaliin. A-finaali on sitten se huipentuma. Autot jaetaan eri luokkiin (S1600 - etuvetoiset alle 1,6-litraiset, Touring Car - takavetoiset, Supercar - nelivetoiset turboahdetut) ja kukin luokka käy saman kaavion läpi.Näin siis EM-sarjassa, kotimaisessa versiossa säännöt ovat hivenen erilaiset, joskin perusperiaatteiltaan samat.

Niin, se sunnuntai. Kiivettiin Jakominiplatzilta Hartbergiin menevään bussiin. 60km matka kesti 1h 20min, onneksi maisemat olivat taas hyvät. Hartbergin bussiasemalla bussista nouseminen osoittautui kevyeksi virheeksi, sillä samalla bussilla olis ilmeisesti päässy radan viereen. Tämän ymmärtäminen olis tietenkin vaatinut sitä, että olis tiennyt ylipäätään koko radan sijainnin. Netistä löytyi osoite radalle, joskaan sitä ei löytynyt GMapsista eikä Garminin navigaattorista. Rok. Sanallinen ohje oli "3km von Hartberg". Siispä kertakäyttöauto alle. Ekaa kertaa Keski-Euroopassa löytyi oikein viimeisen päälle luihu taksisuhari. Vajaan 25 min odottelun jälkeen näkyi taksi. 3km matka Grazissa maksaa yöllä noin 7e, nyt tuo sunnuntaiaamuna 5min kestänyt matka maksoi 10e eikä mittaria autossa näkynyt. Banaani sentään oli katolla, liekkö pöllitty jostain. No, tyhmyydestä sakotetaan. Perille päästiin. Takaisintulomatkalla oltiin huomattavasti fiksumpia, noustiin bussiin radan vierestä ja ajeltiin sillä vain pari pysäkinväliä pitkäksi Grazin päässä. Bussimatka maksoi vain 6e/naama kun älysi kerralla pyytää lipun kahdelle. Luojan kiitos, bussi oli täkäläiseen tapaan ilmastoitu. Lämmintä kun oli päivän aikaan neljättäkymmentä, ja kuplavesi kääntyi jo ennen mahaa toiseen suuntaan ja valui hikenä otsalta.

Olen joskus saattanut kiroilla suomalaisten moottoriurheilutapahtuminen mainostusta, ennakkotiedotusta ja opasteita. Täällä ei voinut edes sitä, kun ei ollut mitä kirota. EM-sarjan sivujen (ERC24.com) ja PS Racing Centerin sivujen (ps-racing.at) sai selville toki perustiedot, kun tiesi mitä halusi tietää. Paitsi sen radan tarkan sijainnin, josta oli jo puhetta. Paikalle suunnatessa ensimmäinen autourheiluun, EM-osakilpailuun, yleisötapahtumaan tai moottoriurheilukeskukseen liittyvä merkki oli PS Racing Centerin n. 20x80cm tienviitta valtatien 54 varressa. 500m radasta, siis. Rata-alueen aidassa oli sitten jo EM-crossin julisteet. Werbung, baby. Liput maksoivat 25e/naama, mikä on varmaan melko normaalia EM-crossiin.

Rata-alue vaikutti normaalilta suomalaisiin jokkis-, karting- ja moottoriratoihin sekä näiden yhdistelmiin tottuneelle. Päärakennus VIP-alueineen oli jopa hulppea. Katselualueet sen sijaan.. noh.. löytyipä syy sille mainoksien puutteellekin. Ihmisiä mahtui aidan ja ratapenkereen tasaiseen väliin noin 4 riviä. Ahveniston rinteeseen tottuneelle oli pienoinen kulttuurishokki. Tungettiin jonkun itävaltalaisporukan paviljonkikompleksin varjoon hellettä pakoon. Selkien takaa näki melko hyvin radan ja pari kuvaakin sai otettua.

Kisa itsessään oli melko lailla tylsää touhua. Rallicrosshan on näyttävä laji ohituksineen, tiukkoine kamppailuineen ja periksiantamattoman ajotyylin omaavine kuljettajineen. Itävallassa ei puuttunu kun jokseenkin kaikki näistä. Radalla kun ei ole yhtään kunnon ohituspaikkaa, ja sijotukset muuttu lähinnä lisälenkin ansiosta. Radan ympärilläkin on lähinnä tasaista nurmikkoa, joten ne vähätkin kilpailutilanteet päätty toisen ajautumiseen nurmikolle ja sieltä sladitellen takasin radalle. Ainut valopilkku oli Liam Doran, jolla yritystä riitti välillä turhaankin hosumiseen. B-finaalin ekan kierroksen ryssimisen jälkeen mies käyttikin 4 kierrosta yleisöä viihdyttämällä. Kuvassa menossa koneen pettämiseen keskeyttävän Toomas Heikkisen ohitus..

Päivä meni hellettä kiroillessa, vichyä juodessa ja schnitzelsemmeliä syödessä. Schnitzelinhän tiedätte, se on se pihvi mihin on paistettu leipä ympärille. Nämä pistää sen vielä peruskuivan sämpylän väliin. No, maku on sinänsä ihan jees ja kyllä se nälkää pitää aikansa. Näiden välissä jänskättiin suomalaisia kuskeja ja Set Promotion -tiimiä, mutta eihän sieltäkään menestystä tullut. Heikkisen tie katkesi b-finaalin konerikkoon ja Leppihalmeella ynnä muilla Pinomäen porukan kuskeilla oli turhan paljon rytinää ja turhan vähän vauhtia koko kisan voittamiseen. Finaalilähdöistä jäi päällimmäisenä mieleen se, että itävaltalainen ratahenkilökunta on keskimäärin yhtä reipasta kun kunnan työmiehet kotomaassa. 12 äijää, kaks lavettiautoo ja maasturi - kyllähän tuolla kokoonpanolla saa helposti yhden alapallovammaisen kilpa-auton siirtämiseen kulumaan 17 minuuttia..

No, kerrasta ei passaa vielä lannistua. Sunnuntaina olis Bergrallye tuossa lähettyvillä, katotaan josko se motivaatio nousis ennen sitä.

Sprachkurs

Karl-Franzenin yliopisto tarjoaa vaihtareille intensiivikielikursseja ennen lukukauden alkua ja mekin olemme kielikurssille ilmoittautuneet. Ilmoittautuminen etukäteen hoitui netissä ja paikan päällä toiminta alkoi jo siis viime perjantaina, niinkuin aikaisemmissa jutuissa olen kertonut. Kursseja on vähän jokaista tasoa A1-C1 välillä ja jokaisesta tason sisälläkin on vielä pari tasoa, joten valinnanvaraa riittää. Tasot määriteltiin siis haastattelun perusteella, joka siis meillä oli vain pari kysymystä saksaksi opiskelun kestosta ja oman tason arvioimisesta. Opettaja näytti kurssien sisältöä ja hän vertaili mulle A2 ja B1 tason kursseja. Näissäkin on siis vielä 1 ja 2 tasot, joista 1 on helpompi ja 2 vaikeampi. Opettaja kuitenkin sanoi, että A2/1 ja A2/2 kursseilla ei juurikaan ole eroa, joten sen ja kielioppisisällön perusteella mut laitettiin B1/1 tasolle.

Viikonloppuna tuli mailia opettajalta, että meidän kurssi alkaa jo maanantaina. Maanantaina sitten menin kurssille ja jo ensimmäisen tunnin aikana alkoi tuntumaan siltä, että taso on hieman liian haastava. Ymmärsin opettajan selkeästä puheesta lähes kaiken, mutta puhuminen tuotti aika tuskaa. Tosin niin se muillakin, mutta tuntui, etten saanut oikein mitään sanottua. Opettajakin tuli sitten tuntien loppupuolella sanomaa, että onko tämä mielestäni liian haastavaa, että voisin ehkä vaihtaa alemmalle tasolle. Olin hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

Tuntien jälkeen piti hoitaa kurssin maksu, joka tapahtui paikallisen kielikeskuksen toimistolla. Maksuaika oli klo 9-12 ja olimme paikalla n. klo 13, jolloin jonoa oli vielä melkein ulko-ovelle asti. Henkka oli mennyt paikalla noin klo 10 ja saanut odottaa yli 2 tuntia jonossa. Meillä siis sattui hyvin, koska jonotimme vain reilun tunnin. :) Tiskillä kerroin tilanteeni, että haluan vaihtaa, mutta A2/2 kurssi oli jo täynnä. Loppuen lopuksi päädyimme ratkaisuus, että menen tiistaina A2/1 kurssille ja jos se tuntuu ensimmäisen päivän jälkeen liian helpolta, niin voin tuntien jälkeen tulla takaisin toimistolle kysymään vapaita paikkoja. Tämä ratkaisu tuntui hyvältä.

Tänään sitten alkoi tämä uusi kurssi ja tämä tuntui ihan sopivalta. Tuttuja asioita oli, mutta kun näemmä olen unohtanut kesän aikana lähes kaiken, tason helppous ei juurikaan haittaa. Kielioppiasiat saattaa olla enimmäkseen tuttuja, mutta niiden kertaus ei haittaa ollenkaan. Puhuminen on kuitenkin se tärkeämpi ja sitä pitää treenata. Ehkä viime kevään jälkeen olisi tuo A2/2 taso ollut sopiva, mutta nyt tuo tuntuu hyvältä. Enkä oikeastaan jaksanut enää lähteä säätämään tätä hommaa. Hyötyä tuosta silti on ja tiedossa on ne 6op.

Henkka meni suoraan C1 tasolle ja kurssilla kuulemma on hänen ja parin muun suomalaisen lisäksi vain germaanisia kieliä opiskelevia ja Grazissa jo kauaemmin asuneita. Kyllä he siellä pärjäsivät kuitenkin.

Yliopiston kirjakaupasta piti käydä ostamassa pruju kurssille, joka maksoi noin 5 euroa. 

Ilmeisesti ensi viikolla on jo välikoe kurssista ja sitten loppukoe perjantaina 23.9., joka sisältää suullisen ja kirjallisen osuuden. Luultavasti hommia tässä saa itse kukin tehdä seuraavan 3 viikon aikana, mutta onpa sitten ansaittu ne pisteet ja ehkä opittu hieman lisää saksan kieltä. :)

Mitä siis opimme:

1) mene maksamaan/hoitamaan asiat heti, kun voit tai kun se on mahdollista eli jos Henkka olisi tullut samalla bussilla yliopistolle aamulla kuin minäkin, niin hän olisi päässyt jonoon melki ensimmäiseksi eikä olisi tarvinnut jonottaa puolta päivää.

2) kielikurssin tasohaastattelu ei välttämättä määrä oikeaa tasoasi. Mieti, minkä tasoisia kursseja olet lukenut Suomessa. Aina on mahdollisuus vaihtaa ensimmäisen päivän jälkeen ja Jaanakin pistettiin aluksi A2 tasolle, vaikka hän on lukenut 5. luokasta asti saksaa ja puhuu todella sujuvasti. Hän sai puhuttua itsensä C1 tasolle. Pääasia on kuitenkin, että menet kurssille, puhut saksaa ja opit tuntemaan uusia ihmisiä.

Shoppailua ja Schlossberg

Lauantai oli pyhitetty hyville yöunille, joten nukuimme pitkään. Tosin taisin itse herätä jo siinä klo 9 jälkeen. Suunnitelmissa oli siis suunnata Murparkkiin vähän shoppailemaan. Mukaan tarttui Johanna Turusta, johon tutustuimme myös edellisen päivän tasotestijonottelussa. Mukaan tarttui monia oleellisia juttuja: vihko kielikurssille, teippiä, pari paitaa, parit olohousut ja huppari, Henkalle kengät ja pari paitaa, prepaid-liittymät, paistinpannu... Vaikka täällä kämpässä keittiövarustus oli aikas hyvä, onnistuin polttamaan kananmunat pannuun kiinni, joten totesimme teflon-pannun hankinnan aiheelliseksi. Intersparissa kävimme ruokakaupassa ja tarkoituksena oli raskaan shoppailun jälkeen tehdä kämpillä kanasalaattia kolmistaan. Lihoja en ole aikaisemmin ehtinyt vielä tutkimaan, mutta ainakin kaikki ällömarinadit uupuu paikallisista lihapakkauksista ja se on vain hyvä. Löysimme sopivia kanasuikaleita salaattiin. Hintavertailusta taidan tehdä ihan oman juttunsa myöhemmin.

Alkuillaksi oli suunnitelmissa lähteä edellisen päivän jonotusporukan kanssa keskustaan ja kiipeämään Schlossbergille, joka on keskustassa sijaitseva mäki. Ja suunnitelma oli katsoa auringonlasku ylhäältä. Puoli seitsemän jälkeen saavuimme kokoontumispaikkaan, mutta ketään ei näkynyt. Melissa Jenkeistä saapuikin paikalle kera Kanadalaisen Camin. Johanna halusi myös tulla mukaan, joten tällä porukalla lähdimme kiipeämään rappusia ylös. Koko päivän oli lämpöä ollut taas reilu 25 astetta, eikä ilma ollut vielä viilentynyt yhtään, joten hiki virtasi. Näkymät paranivat jokaisella rappusella, joten ylös oli päästävä. Ja kiipeäminen oli sen arvoista. Hienot olivat maisemat ja muutenkin Schlossberg näytti mukavalta paikalta hengailla.

 

Portaa vuorelle

Grazin tunnus eli kellotorni

Maisemaa vuoren päältä

Vuoren päällä oli myös vanha kaivo, jonka äärellä hengailimme useammankin hetken. Teimme pieniä tieteellisiä tutkimuksia ja pudottelimme 94 syvään kaivoon mm. kolikoita ja lopuksi myös tyhjän kaljapullon. :D Päätimme lähteä takaisin alas kunnes kuulimme jazzia kellotornin vieressä. Sinne oli kerääntynyt joukko eri kansallisuuksia soittamaan jazzia. Tunnelma oli aika leppoinen, hyvää musiikkia, lämmin ja pimenevä ilta ja mukavia ihmisiä ympärillä.

Pitkä matka alas

Jazzia

Loppuen lopuksi pääsimme takaisin alas ja porukkaa siinä hieman hajosi. Lähdimme Henkan ja Johannan kanssa etsimään Johannan kavereita, jotka olivat terassilla. Paikalla oli 3 suomalaista (mistä näitä oikein riittää?) sekä yksi montenegrolainen poika. Tällä porukalla lähdimme etsimään uutta paikkaa kunnes Hauptplazin toisen reunan terassille istui Lauri ja toinen Johanna (siis tämä tamperelainen pariskunta), yksi uusi suomalainen lappeen Rannasta, pari ranskalaista ja yksi unkarilainen. Lyöttäydyimme siihen porukkaan ja paikalle saapui vielä Atro ja Jaanakin. Viidestätoista hengestä 11 oli suomalaisia ja nämä kaikki eri suomalaisia kuin edellisenä iltana. Eli meitä on oikeasti aika paljon, lähes 20, emmekä ole vielä kaikkia edes tavannneet. Terassilla otettiin parit ja tarkoituksena oli jatkaa irkkupubiin, jota ei ilmeisesti ikinä löytynyt. :D Me Henkan kanssa lähdimme ennen yhtätoista kämpille, kun aamulla oli tiedossa aikainen herätys.

Aurinkoa ja uusia ihmisiä

Edit: Kuvia lisätty ja lisää kuvia löytyy oikean palkin linkin takaa.

Pari päivää on nyt ehditty tutustumaan kaupunkiin ja hoitamaan asioita.

Torstaina kävimme aamupäivästä ne Meldezettel-lomakkeet palauttamassa. Ehkä max 10 min jouduimme odottamaan vuoroamme ja homma hoitui helposti. Passit ja täytetty lomake virkailijalle ja se tulosti meille vielä vahvistukset. Ja tämäkin hoidettiin saksaksi. :)

Lähikadun työmaa

Kaupasta raahattiin 2 repullista ja 2 kangaskassillista ruokaa ja muita päivittäistarvikkeita kotiin. Vessan lavuaarittomuus huomioitiin kosteuspyyhkeillä, kaupan hyllyiltä löytyi ihan tuttuja tuotemerkkejä ja kaikki tarpeellinen saatiin ostettua. Rahaa meni ehkä 80e, joten aika samaa hintaluokkaa kuin suomessa ruokakaupoissa.

Tämän jälkeen Jaana liittyi seuraamme ja lähdimme kohti Ikeaa. Olipa kotoinen olo, kun kaikki löytyi lähes samoista paikoista kuin Suomen Ikeoissa. Kötbullarit jätettiin tällä kertaa väliin, mutta taas saatiin sen 80e kulumaan kaikkeen pieneen kuten pyyhkeet, muovirasiat, ruokailuvälineet, kahvikupit, pyykkikori, lokerikkoja alusvaatteille, sohvatyynyt, lakanat yms. Bussilla päästiin näppärästi Ikeaan ja takaisin kotiin.

Tämän jälkeen meillä oli suuri suunnitelma käydä viemässä kamat ja lähteä sitten Jaanan mukana keskustan suuntaan. Jaana lähti kauppaan ja meidän piti hypätä samaan bussiin. Bussipysäkille saavuttuamme meidät yllätti mukava sade, joka loppun lopuksi yltyi melkein trooppiseksi myrskyksi. Sateenvarjoahan ei tietenkään ollut, joten kun olimme saaneet vaatteemme likomäriksi eikä bussiakaan näkynyt, lähdimme kotiin vaihtamaan kamppeita. Vettä satoi melkein sisälle asti ja Henkka näppäränä laittoi kylpyhuoneen ikkunan "kiinni", mutta se jäikin auki ja 1cm halkaisijan rakeita satoi olohuoneeseen asti. :D

Myrsky kuitenkin laantui pikkuhiljaa ja uskaltauduimme lähtemään kohti keskustaa ja siellä Jakominiplatzia, joka on monen ratikan ja bussin risteyspaikka. Sieltä bongasimme irkkupubin, jonne pian saapui myös Atro, Jaana, Johanna ja Lauri, jotka ovat myös Tampereelta sekä yksi ranskalainen tyttö. Nautimme parit oluet ja pubin laajasta menusta syötävää. Vaihtoehdot olivat talon pizza tai toast. :D Väsy alkoi painaa kaikkia, joten lähdimme kukin omiin suuntiimme, sillä aamulla olisi tiedossa saksan intensiivikurssin tasotesti.

Perjantaina heräsin jo klo 5.50, kun ei uni enää tullut. Aamutoimien jälkeen siinä 20 yli seitsemän lähdimme bussilla kohti Karl-Franzenin yliopistoa, jossa järjestettiin intensiivikurssin aloitus. Perille löysimme suhteellisen helposti ja yliopistolla kysyimme infosta salia ja sekin löytyi nopeasti. Paikalla oli varmaan reilu 100 vaihtaria. Infossa ei tullut mitään uutta tietoa ja infon jälkeen meidät jaettiin kuuteen ryhmään. Henkan kanssa osuttiin samaan ryhmään, mutta ei se haitannut. Meidän kuljetettiin ylipiston toiseen rakennukseen, jossa sitten pidettiin opettajan ja kahden opiskelijan kesken tasotesti. Porukkaa oli suhteellisen paljon, joten omaa vuoroa sai odotella reilun puoli tuntia. Käytävällä ehtikin sillä aikaa tutustumaan muihin vaihtareihin, muunmuassa Hens Hollannista, Fernando Meksikosta sekä Johanna ja Reija Suomesta. :)

Kielikurssin aloitusinfo. Luentosalit ovat näemmä samanlaisia ympäri maailmaa.

Tasotesti ilmeisesti vaihteli suuresti opettajasta ja meillä kävi aikas hyvä tuuri. Opettaja kysyi saksaksi kuinka kauan olen lukenut saksaa ja mikä on mielestäni oma tasoni. Siitä se sitten näytti kurssisisältöjä ja pohdittiin mikä voisi olla paras. Sanoin olevani A2 tasolla, joten hän sitten esitteli A2/2 ja B1/1 ryhmiä. Tarjolla oli siis jokaisesta tasosta (A1, A2, B1, B2) vielä kaksi tasoa, joten vaihtoehtoja riitti. A2/2:ssa oli kielioppeja, jotka olin käynyt, joten valitsin sitten B1/1 tason. Saa nähdä onko hankalaa. Ensimmäisen päivän jälkeen saa vielä vaihtaa ryhmää. Henkka odotetusti valitsi C1 tason, jossa ei juurikaan ole kielioppia, vaan enemmän puhumista ja kirjoittamista.

Testin jälkeen sovimme porukalla, että lähtisimme etsimään ruokaa ja odottelimme porukkaamme kasaan pihalla, sillä sisällä oli aikas lämmin. Ulkonakin oli tosin jo 10 aikaan aamulla 23 astetta ja pelkkää aurinkoa. Loppuen lopuksi meitä oli reilun 10 hengen porukka, joka koostui neljästä jenkistä, yhdestä italialaisesta, edellä mainituista hollantilaisesta ja meksikolaisesta, yhdestä unkarilaisesta ja espanjalaisesta. Saattoi siinä vielä olla joku, mutta kaikkia ei voi muistaa. :) Lähdimme kohti keskustaa Stadtparkin läpi ja löysimme tiemme Hauptplazille. Pohdinnan jälkeen helpoin ruokaratkaisu löytyi torin kioskeista, joista jokainen sai valita itselleen sopivaa ruokaa. Me valitsimme schnitzelin ja gotletin rankalaisille. Annos oli suht iso ja maksoi kokiksen kanssa 5,70e. Lähdimme kävelemään vanhaan kaupungin kautta takaisin puistoon, koska ilma oli todella kuuma. Puisto löytyikin ja siellä oli mukavan viileää. Väsy alkoi painaa kaikkia ja osa lähtikin kämpille ja niin teimme mekin. Päiväunet ja pieni rauhoittuminen teki hyvää ennen illan koitoksia.

Karl-Franzenin yliopiston päärakennus

Tytöt kävelemässä keskustan pääkatua

Vanhan kaupungin kujia

Lähdimme kuuden aikaan illasta taas kohti keskustaa ja löysin vihdoin itselleni sateenvarjon, jota jo heti tarvittiin. Jakominiplatzilta lähdimme kohti Elisabethstrassea, jossa on yksi ÖAD:n opiskelija-asuntola, jossa aika moni vaihtari asuu ensimmäiset 2 viikkoa, ennen kuin pääsevät lopulliseen asuntoonsa. Talo oli aika karu. Jokaisella oli oma lukollinen pieni huone, jossa oli sänky, pöytä ja lavuaari. Käytävillä oli vessat, suihkut, keittiö sekä lokerolliset ja lukolliset jääkaapit, joista kuulemma on löytynyt jännittäviä yllätyksiä. Siinä hetken aikaa keräilimme porukkaa kasaan, joka koostui loppuen lopuksi pelkästään suomalaisista, minä ja Henkka, Jaana, aiemmin mainittu Reija sekä toinen lappeen Rantalainen poika Ville. Reijan kavereita asuu toisessa asuntolassa Steyrergassella, joten lähdimme sinne.

Siellä olikin pari suomalaista lisää sekä yksi brittityttö Leanne. Paikalle saapui illan aikana vielä yksi suomalainen tyttö sekä solussa asuva italialainen tyttö. Siinä joimme hieman viiniä ja juttelimme mukavia. Lähdimme vielä etsimään läheltä jotain pubia ja semmoisen löysimmekin. Kävelimme vielä Jakominiplatzille, josta löysimme kiljuvaan nälkäämme 2,90 euron döner kebabit. Oli hyvää, mutta yllättävän tulista ilmeisesti sipulista johtuen. Väsy alkoi taas pitkän päivän jälkeen painaa ja yhden aikaan yöllä otimme yhden suomalaisen kanssa, joka asuu meidän kotimatkan varrella, taxin kohti meidän kämppää. Takana oli mukava, aurinkoinen päivä ja uusia facebook-kavereita on taas monta lisää. :)

Prost!

Ostimme muuten Grazin julkiseen liikenteeseen kuukauden lipun, niin saa suhailla edes takas. 38 euroa maksoi, joten ei paha. Muutenkin tuo julkinen liikenne toimii todella hyvin, joten sitä on mukava käyttää. :)

Tälle päivällä on vielä suunnitelmissa lähteä vähän shoppailemaan Murpark-nimiseen kauppakeskukseen. Henkalle ainakin pitäisi löytää kengät ja shortsit. Itse voisin kans katsoa kenkiä ja ehkä jotain paitoja. Eilisen päivän porukan kanssa suunniteltiin alkuillasta kiipeämistä keskustassa olevalle Schlossbergille katsomaan auringonlaskua ja siitä sitten tutustumaan keskustan kuppiloihin. Huomenna tosin olisi aikainen herätys, kun lähdemme retkelle Grazista 60km päässä olevaan Hartberg-nimiseen paikkaan, jossa järjesteään EM-rallicrossin osakilpailu. Eli moottoriurheilua tiedossa.