Vieras Suomesta ja Budapest

Viime viikon keskiviikkona saapui vieraaksemme teekkarikaverimme Opa tutustumaan Graziin sekä oppaaksemme Budapestia varten. Hän on ollut Budapestissa vaihdossa parisen vuotta sitten. Pienten seikkailujen jälkeen Opa saapui Grazin rautatieasemalle. Pieni keskustakierros, kamat kämpille ja syömään ruksipaikkaan (paikka, josta saa esim. pizzaa, täytetään lappu, valitaan pizzan koko ja 4 täytettä, hintaa 3-6e). Tämän jälkeen tutustutimme Opan The Office pubiin ja stammtisch-tunnelmaan. Paikalla oli tosin vähän tuttuja, joten ilta jäi aika laimeaksi. Ja tietysti meidän piti vierailla myös Grazin pelottavammassa hevimörköluolassa, joka tosin keskiviikko-iltana ei oikein päässyt oikeuksiin. Soittivat ne kuitenkin suomalaistakin heviä. :)

Torstaina oli edessä jo pitkään odotettu vierailukohde, Arnold Schwarzenegger museo, joka on Grazin vieressä Thalin kylässä. Museo on tehty Arskan vanhaan kotitaloon ja sieltä löytyi jos jonkimoista tavaraa ja juttua, mm. Arskan sänky, jossa hän on lapsena nukkunut, painoja ja muita kehorakennusvälineitä, Arska-vahanukkeja, elokuvista tuttuja juttuja mm. Conanin miekka, kuvernöörin pöytä yms. Ja miesten vessasta löytyi myös alkuperäinen talon käymälä. Siellä se Arska on tehnyt tarpeensa. :D Pihalla oli myös juuri vähän aika sitten julkistettu pronssipatsas. On se kyllä hieno mies. Muistoksi saimme ilmaiset kahvit Arska museo mukeista, jotka sai viedä kotiin. Tämä on kyllä ehdoton vierailukohde, jos joskus satut Grazissa käymään.

Arskan sänky

Arskan keittiö

Vaha-Bodari-Arska

Arskan kotipunttisali

Vaha-Terminator-Arska

Conanin miekka

Arskan vessa

Vaha-Kuvernööri-Arska

Pronssi-Arska ja kahvikuppi

Käytimme Opaa myös Schlossbergillä, jonne tällä kertaa mentiin Schlossbergbahnilla. Sää oli hiukan sateinen, mutta tulipa käytyä. Syömässä kävimme paikallista ruokaa tarjoavassa Glöckl Bräussa ja söin pitkästä aikaa schnitzelin. Illalla oli  luvassa isot TU Fest -bileet, mutta illan mittaan saimme tietää, että paikka on tupaten täynnä, ettei sinne edes kannata mennä. Menimme sitten Kottulinskyyn, joka osoittautui ihan ok paikaksi. Musiikkikin oli ihan siedettävää.

Perjantaina puolen päivän aikaan lähdimme (minä, Henkka, Atro ja Opa) kohti rautatieasemaa ja ostimme (hiton kalliit) liput Budapestiin (40e/suunta). Halvemmallakin ilmeisesti olisi jostain saanut, mutta ei siinä ollut aikaa miettiä ja olen edelleen pihalla näiden junalippujen hinnoitteluperusteista. Junalla siis Wienin kautta Budapestiin. Matka kesti noin 5h ja 20min. Budapestistä olimme varanneet paikat City Spy Mapin suosittelemasta party-hostellista eli nukkumista ei välttämättä olisi tiedossa. Paikka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi, iso sisäpiha, baari (joka tosin ei ollut auki), huone oli ihan ok ja sängyt kerrossänkyjä (ja samassa sängyssä mahtui yllättävän hyvin nukkumaan 2 ihmistä vierekkäin 3 yön ajan.) Samassa huonessa viikonlopun ajan oli yksi meksikolainen, pari jotain tyyppiä ja yksi britti, joka teki baariarvosteluja. Hostellia pyörittivät lähinnä austraalialaiset nuoret, tiedä, miksi he olivat sinne eksyneet. Hostellissa muutenkin oli paljon ausseja ja jenkkejä, joku irkkuporukka ja pari slovenialaista tyttöä. Hostelli oli järkännyt samaiselle illalle pienen risteilyn Tonavaa pitkin, joten otimme tarjouksen vastaan. Ensin tosin kävimme hostellin suosittelemassa kebab-paikassa, ja oli kyllä aivan loistavaa kebab-ateria alle 5 eurolla. Pienet kaupathan Budapestissä saattaa olla auki 0-24, joten kävimme ostamassa vähän aamupalaa ja jokusen juotavan (parin euron skumppapullon yms.).

Hostelli päivänvalossa

Hostelli iltavalossa

Baari tosin oli remontissa

Risteily alkoi tervetuliaisoluilla ja laivalta sai ostaa lisää olutta ja skumppaa edulliseen hintaan. Hienointa risteilyssä oli kuitenkin maisemat. Ulkona oli jo pimeää ja kaikki tärkeimmät kohteet oli valaistu hienosti. Näimme siis tärkeimmät kohteet jo ensimmäisenä iltana ja Opa kertoi tarinoita vaihtoajalta. Laiva pysähtyi yhden suositun baarin viereen, joka oli rakennettu vanhan neuvostoaikaisen sotalaivan päälle. Nimi viittasi tähän laivaan, A-38. Paikka oli tosin kyseisenä iltana aika discohelvetti, mutta ilmeisesti paikassa järjestetään myös paljon keikkoja. Noh, 500 forintin sisäänpääsy (alle 2e) ei haitannut ja sisältä sai myös Sommersby siideriä. :) Iso olut taisi maksaa 450 forintia eli 1,6e. Opa tarjosi myös hiton pahaa luumuviinaa. Noh, tulipa kokeiltua. Lähdimme kävelemään kohti hostellia ja löysimme lisää kebabia matkan varrelta, joka taisi maksaa jonkun 300 forintia (n. 1 euron). On se halpaa.

Lauantaina lähdimme kaupunkikierrokselle Budan puolelle katsomaan Matiaksen kirkkoa, maisemia ja linnaa. Olihan ne mahtavia. Kuvat saavat kertoa enemmän.

Matiaksen kirkko

Parlamentti

Pojat

Kalastajalinnake

Linna

<3

Ylitimme Tonavan Chain bridgen kohdalta ja lähdimme kävelemään takas hostellille päin. Törmäsimme paikalliseen torimeininkiin, joka taisi olla joku juustotori. Alkuruoaksi nappasimme ison tikkupullan. Hostellin suosittelema ravintola löytyikin pian ja oli muuten aivan mahtavaa ruokaa. Ja hintaa taas ei juuri mitään. Ison pihviannoksen saattoi saada alle 3000 forintilla, ohan se nyt melki 10e. Viinipullo maksoi pari euroa ja ei se irish coffee ollut noin 1000 forintia. Ravintola oli sisustettu hauskasti sateenvarjoilla.

Chain Bridge

"Tikku"pulla, enemmänkin keppipulla

Nam!

Sateenvarjot katossa

Hostellille pienet väliunet, sillä illalla oli tiedossa hostellin järjestämä pubikierros. Otimme tosin pienen varaslähdön pubirundiin käymällä parissa paikassa ennakkoon. Szimpla oli todella mielenkiintoinen ja erilainen baari kuin mitä Suomessa on. Ehkä Cafe Europassa on jotain samanlaista, mutta oli tämä silti erilainen. Yleensä isommat baarit on rakennettu talojen sisäpihoille. Sisäpihoilla on puita ja muuta kasvillisuutta ja kaikki on valaistu todella hienosti. Sisustus tässä baarissa oli yllättävä. Vanhoja tavaroita paljon, katosta roikkui vähän mitä sattuu ja meidän pöytä oli rakennettu muunmuassa vanhan Trabantin sisälle. Baarissa oli myös oma elokuvateatteri. Mahtava paikka.

Seuraavaksi kävimme vierailemassa jokaisen suomalaisen vakiokohteessa, pub Vittulassa. Ja olihan sekin ihan kokemuksen arvoinen. Aika savuinen pieni luola. Olut taisi ollu jotain reilun 200 forintin luokkaa ja ei se valkkarilasikaan maksanut sen enempää.

Virallinen pubikierros alkoi yhdesta aika uudesta baarista, jonka nimeä nyt ei voi muistaa. Tämä oli myös rakennettu sisäpihalle ja pihan keskellä kasvoi iso puu. Olut oli täällä vähän kalliimpaa, ehkä 500 forintia. :P Toinen paikka oli myös samankaltainen sisäpihabaari, jossa soi loistava musiikki, mutta paikka oli todella täynnä. Sisustuksessa oli käytetty mm. polkupyöriä, jotka oli nostettu kattoon, sekä lasipulloja, joissa oli jokaisessa yksi muovikukka ja nekin roikkuivat katossa. Loistavinta näissä baareissa on se, että niiden sisällä on yleensä myös joku ruokakoju. Jos siis nälkä yllättää, niin ei tarvitse kauaksi lähteä. Ostinkonhan ison pizzaslicen 400 forintilla. Ja toinen hauska juttu on polkupyöränarikka. Tai ei sitä kukaan valvo, eikä siitä tarvitse maksaa, mutta baarin "eteisessä" on seinällä roikkuvat pyörätelineet. Ei tarvitse kadulle jättää. :) Kuinka kätevää.

Joku baari ilmeisesti jätettiin välistä, kun päädyimme viimeiseen paikkaan, jonka nimi oli Instant. Samankaltainen sisäpihabaari, monta huonetta, eri musiikkeja, paljon ihmisiä. Sisustus taas mitä mielenkiintoisin. Sisäpihan katosta roikkui iso lauma jäniksiä ja seinällä oli pöllön pää hevosen jalkoihin liitettyä. Mielenkiintoista.

Sunnuntaina oli sateinen päivä, mutta päätimme silti lähteä katsomaan sankareiden aukiota. Olihan sekin mahtava.

Ei ehkä päässyt oikeuksiinsa sateella

Viereiseen puistoon oli rakennettu erilaisia "linnoja" eri aikakausilta. Kaikkea ne on ehtineet tekemään.
Löysimme kartan suositteleman ruokapaikan (Kiadó Kocsma), joka osoittautui loistavaksi valinnaksi. Iso kahden hengen lihamättötarjotin maksoi 5200 forintia (noin 18e). :)

Ei jäänyt nälkä!

Atron piti kiiruhtaa asemalle ja lähteä takaisin Graziin, joten jäimme vielä kolmistaan yhdeksi yöksi tutkimaan kaupunkia. Löysimme todella pienen pubin aseman läheltä, jossa se olut ei oikeasti maksanut kuin sen 200 forintia. :D Ja Henkka pääsi maistamana myös vähän Unicumia. Kävimme ajelemassa vähän ratikalla ja kävimme tsekkaamassa parlamenttitaloa hiukan lähempää. Niin ja ajalimme ratikalla nro 2, joka menee ihan Tonavan rantaa pitkin.  Pieni lepo taas hostellilla, sillä illalla oli taas tiedossa hostellin järjestämää ohjelmaa. Hostellin sisäpihan nurkassa oli pieni baari, jossa järjestettiin Jäger-train (tsekkaa youtubesta).

Szabadsag Bridge illalla

Matiaksen kirkko illalla

Parlamentti

Pihalla paikallinen setä kokkaili avotulella isossa kattilassa gulashkeittoa, jota sai 800 forintilla ison kupin. Oli hyvää! Baarin alakerrassa alkoi illemmalla vielä Open mic -ilta, mutta ennen sitä Opa halusi viedä meidät Budapestin hevimörköluolaan, Rocktoconiin. Ajat olivat ilmeisesti muuttuneet, sillä baarissa soi Bryan Adams ja pari sälliä soitti kitaralla The Beatlesia. Noh, ehkä ilta vain oli väärä. :) Open mic osoittautui aika turhaksi, joten menimme nukkumaan.

Keitto valmistuu

Maanantaina kävimme vielä kauppahallissa ja kävelimme turistikadun, mutta juuri mitään ostettavaa emme jaksaneet etsiä. Parit paprikamaustepussit ostin tulijaisiksi. Kauppahalli oli kuitenkin hieno. Pakkasimme kamamme hostellilta ja lähdimme aseman lähelle kartan suosittelemaan ruokapaikkaan, Csülök Csárdaan. Paikka oli todella paikallinen ja tilasimme myös todella paikallista ruokaa. Listan mukaan tilasin jotain sian sorkkia, sipulia ja perunaa. Ja annos olikin täynnä todella rasvasia ja suolaisia perunoita ja paistettua sipulia. Lihaa löytyi myös paljon perunan ja sipulin alta ja oli possua, mutta sorkkia en nähnyt. :) Hyvää se silti oli. Ja maksoikohan 1500 forintia.

Kauppahalli

 Junailimme takaisin Wieniin, jossa jätimme hyvästit Opalle ja jatkoimme junalla vielä takaisin Graziin. Oli kyllä varsin onnistunut reissu kaikinpuolin. Näimme paljon, Opa osasi kertoa monesta paikasta, löysimme mahtavia baareja ja loistavia ruokapaikkoja. Turistipaikkoihin emme juuri kajonneet. Suosittelen muuten lämpimästi näitä kyseisiä City Spy -karttoja. Kylpylät meiltä nyt jäi kokematta, kun Atron käsi oli kipsissä, mutta onpa syy palata joskus vielä takaisin. :) Samaten shoppailut jäi ihan totaalisesti väliin ja uskon, että varmasti olisi jotain löytynyt todella halvalla.

Kiitos kuitenkin suuresti oppaallemme ja matkaseurueelle!

Schladming ja Grossglockner

Liikkuuko täällä kellot jotenkin nopeammin? En tiedä, mutta taas on paljon kerrottavaa. Tässä ensiksi tarinaa kohta jo kahden viikon takaisesta reissusta vuorille ja pian on tulossa vielä tarinaa kaverimme Opan vierailusta ja Budapestin reissusta. Muuten arki sujuu omalla painollaan. Sain ilmoittauduttua Teambuilding -kurssille, joten jotain kouluhommiakin on tiedossa. Tosin eipä tässä ole vielä ehtiynyt tylsistymään. Päivät vaan menevät niin nopeasti. Mutta nyt parin viikon takaisiin juttuihin.

*****************

Lauantaina aamusta pakkasimme tavaramme autoon, haimme Thomaksen ja Melican mukaan ja suuntasimme auton nokan kohti luodetta. Päätimme ottaa hieman pidemmän reitin vältellen maksullisia tunneleita ja parempia maisemia toivoen. Ensimmäisen alppitien verralla avautui mukava maisema johonkin laskettelukeskukseen. Tässä vaiheessa kun kaivoin kameraa esiin kuvia ottaakseni, huomasin, että kappas, kameran akku onkin sitten laturissa kotona. Tiedossa kuitenkin olisi paljon lumihuippuisia vuoria, joten lähdimme sitten takaisin 70km päähän Graziin hakemaan sitä akkua. Eli hienosti alkoi tämä reissu. Noh. Jo pian 1,5h päästä oltiin samassa maisemakohdassa ja nyt sain kuvatkin otettua. Tästä se matka sitten vasta alkoi.

Maisemat koko matkan ajan olivat mahtavat. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ohitimme 1700m korkeudessa olevan nypyn, jossa oli jo luntakin. :)

Uljas ratsumme

Olimme varanneet majoituksen läheltä Schladmingin kylää, jossa siis sijaitsee isot laskettelukeskukset sekä myös Steiermarkin korkein vuori, Hoher Dachstein 2995m . Nousimme laaksosta 1200m korkeuteen, jossa alppimajatalomme sijaitsi. Pihassa oli aitauksia eläimille (hevosia, vuohia...), kissoja ja koiria juoksenteli pihalla ja mukavanoloinen pariskunta otti meidät pihalla jo vastaan. Huoneet olivat ihan ok tasoa ja kaikissa huoneissa oli muunmuassa sähkötakka. :) Meidän parvekkeelta olikin sitten loistavat näkymät vuorille. Juuri sitä, mitä olin toivonut. :)

Alpengasthof Schwaigerhof

Maisema parvekkeelta

Tarkoituksena oli lähteä käymään siellä korkeimmalla vuorella ja ajelimmekin Schladmingin kylän läpi ja lähdimme nousemaan ylös. Matkan varrella oli lisää rinteitä ja paljon paikkoja, jotka talvella ovat varmasti aika täynnä. Pian huomasimme, että tie lähes 2000m korkeuteen maksaa 6e/naama ja itse cable car ylös vuorelle maksaa 30e/naama, joten totesimme, että on ehkä turhan tyyristä. Aurinkokin alkoi jo laskemaan, joten päätimme etsiä jotain halvempia vaihtoehtoja. 20km päästä lähdimmekin taas nousemaan ylös serpentiiniteitä. Välillä tuli pidettyä rystyset valkoisina kiinni penkin reunoista, kun tiet kaartoivat niin tiukasti ja vieressä saattoi olla satojen metrien pudotus. Päästiin kuitenkin johonkin 1800m korkeuteen ja näimme auringonlaskun (niin ja lisää rinteitä). Alaspäin oli helpompi mennä, kun oli pimeää eikä nähnyt pudotuksia. :D

Schladming

Vuorten eläimiä

Auringonlaskua 1800 metrissä

 Lähi McDonalds hoiti meidän ruokatarpeet (eka kerta tämän vaihdon aikana), kun kaikki paikat näyttivät niin pimeiltä ja tyhjiltä. Ehkä se elämä tuonnekkin tulee vasta talvikauden alettua. Matkalla näimme myös hääseurueen, jotka ajoivat letkassa pitkin katuja ja tööttäilivät. Autojen antenneihin oli ripustettu silkkinauhaa, jotta muut tunnistivat, ketkä kuuluvat seurueeseen.

Yksi syy, miksi valitsimme kyseisen alppimajatalon majoitukseksemme oli sauna. Alppimajatalosta nimittäin löytyi sellainen. Isäntä laittoikin meille saunan lämpiämään ja lupasi vielä saunomisen ilmaiseksi lämminvesivaraajan reistaillessa eli lämmintä vettä ei välttämättä olisi tiedossa. Sauna oli varsin saunamainen, varmaan pari vuotta sitten rakennettu sähkösauna, mutta kyllä se teki hyvää. :) Ikkunasta pystyi katselemaan kuun valaisemaa alppimaisemaa. Eikä se vesikään niin kylmältä tuntunut. Autossa istumisen ja saunan uuvuttamana pelasimme vielä vähän korttia majatalon ravintolassa ja käperryimme peiton alle nukkumaan sähkötakan lämmittäessä huonetta. :)

Aamu valkeni taas todella aurinkoisena. Näillä korkeuksilla lämpötila oli kuitenkin siellä alle +10 asteen paikkeilla ja korkeammalla tietysti vielä viilempänä. Saimme aivan loistavan aamupalan majatalossa, jonka voimilla jaksoimme taas istua autossa jonkun aikaa. Tavoitteenamme oli ajella parit maksulliset alppitiet, vielä kun ne ovat avoimina. Lumentulon jälkeen tiet menevät kiinni, sillä niiden talvikunnossapito on hieman hankalaa. Otimme kohteeksemme Grossglocknerin Hochalpenstrassen hieman lännessä, Innsbruckissa päin. Matkan verralle ohitimme söpöjä alppikyliä ja pian lumihuippuiset vuoret näkyivätkin edessä.

Tonne me mennään

Tie maksoi 29e/auto ja tie ja maisemat olivat todellakin tuon rahamäärän arvoisia. Olisimme voineet pysähtyä jokaiselle näköalapaikalle ottamaan kuvia, mutta luultavasti kuvat olisivat näyttäneet aina samoilta. Maisemat olivat todella henkeäsalpaavia. Tie nousi ylä ylemmäs ja ylemmäs ja korkein kohta, jonne autolla pääsi oli Edelweiss-Spitze, 2571m. Tämä paikka on motoristien suosiossa ja paikka olikin aika täynnä turisteja. Mutta ne maisemat. Huoh. Toivottavasti noista kuvista edes jotain käsitystä saa. Söimme hieman lounasta eivätkä hinnatkaan olleet niin korkeita. ;) Tuolta paikalta näkyivät mm. Hoher Dachstein ja tietysti tärkein kohde eli Itävallan korkein vuori Grossglockner 3798m. Lähes kaikki vuoret ympärillämme olivat yli 3km korkeudessa. Aika huikeata.

2260m

2571m + näkötorni

Itse tie oli lähes 50km pitkä, joten ajamista riitti ja autossa kestämissä. Audi parkaa. Sitten mentiin vähän alas ja sitten taas ylös ja päädyimme 2369m korkeuteen, jossa oli iso vierailukeskus ja ravintoloita. Henkalle löytyi mielenkiintoinen automuseo ja itse ihailin lähinnä maisemia. Aurinko alkoi taas jo laskemaan, joten lähdimme ajalemaan alaspäin. Tien verralla oli jokunen hotelli ja majatalo sekä ympäristössä oli paljon erilaisia vaellusreittejä. Ehkä tuonne voisi joskus palata ja tehdä pienen vaellusreissun. Tuolla olisi saanut kulutettua varmasti koko päivän, jos olisi vieraillut kaikilla näköalapaikoilla ja vierailukeskuksissa ja tehnyt vaikka pienen kävelyretken. Pimeä vaan saapui nopeasti ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Grazia.

Grossglockner 3798m

Mutta voin sanoa, että suosittelen, jos vaan ikinä olet menossa Itävaltaan ja vaikka vuokraat auton. Korvat muuten saattavat mennä lukkoon moneen otteeseen. :)

Korvat muuten menivät lukkoon aika moneen otteeseen tuon reissun aikana.

Mutta käykää katsomassa lisää kuvia galleriassa.

Taas yksi viikko takana

Aika senkun menee vaan...

Viime keskiviikkona oottelin Henkkaa takaisin kotiin ja iltapäivällä vihreä Audi kaartoikin pihaan. Oli mukava saada mies ja auto ehjänä takaisin. Ja ehkä toiseksi parasta oli auton sisältö: talvikamppeet, tavarat, jotka eivät matkalaukkuun mahtuneet, lisää vaatteita, tulijaisia... Ruokakaappi täydentyi mukavasti hedelmäkarkeista, lakuista, salmiakista, ruisjauhosta, puuroriisistä, kardemummasta, dippimaustepusseista... Viinakaappiin taas saatiin salmaria, jallua ja minttua. Niin ja lonkerolava laivalta. :) Nyt kelpaa taas hetken aikaa. Ainiin ja tietysti telkkari, tulostin ja kaiuttimet. Ilta menikin "uusien" lelujen kanssa leikkien.

Torstaina harrastettiin vähän koulunkäyntiä ja pönötettiin TU Grazin järjestämillä Study abroad -messuilla. Harva oli kiinnostunut Suomesta, mutta salmiakit meni melkein kaikki. :) Illala oli sitten viralliset Welcome partyt. Taksi kulki taas kotio, kun bussit lopettaa kulkemisen niin aikaisin.

Perjantaina harrastettiin lisää koulua ja käytiin penkomassa Grazin messukeskuksessa järjestetyillä urheilukaupan talvikampeoutlet-markkinoilla. Kaikkee olisi ollut, mutta mitään en ostanut. Laskettelukypäriä olisi saanut halvalla, mutta kun ei ole tarvetta toiselle. Illemmalla tehtiin vähän lasagnea ja pannaria porukalla.

Lauantaina lähdimme parin päivän retkelle katselemaan vuoria. Siitä oma juttunsa.

Kouluhommista haluan vielä avautua. Perjantaina oli kauan oottamani Solid biomass for thermal energy -kurssin aloitus. Kurssi järjestetään vasta tammikuun lopulla, joten vielä saan jonkun aikaa odotella kurssin alkua. Ja kurssin päivät menee osittain päällekkäin mun autotekniikan kurssin kanssa, joten se on pakko jättää pois. Käytännössä mun kaikki koulu on vasta tammikuussa, joka tarkoittaa sitä, että joulukuuhun asti mulla on 2h viikossa saksaa. Stressaan myös kovasti jo siitä, että pääsenkö kursseista läpi, kun ne on vasta sitten vaihdon lopussa. Nyt on jo se 6op kasassa ja toisesta 3op sakan kurssista varmasti pääsen läpi. Ajattelin ehkä ottaa varman päälle ja käydä yhden 3op intensiivikurssin marraskuussa aiheena joko Teambuilding tai Leadership management and motivation. Kumpaankin tosin otetaan vain 22 opiskelijaa, joten saa nähdä pääsenkö. Yritän varmaan silti molempia. Alunperin kaikki koulu piti olla ohi jouluun mennessä ja nytten se koulu vasta alkaa joulun jälkeen. Ei maha mitään. :/

Kulttuuripainotteinen viikonloppu

Jouduin tämän viikonlopun yksin pitämään kämppää pystyssä. Henkka lähti torstai-aamuna Suomeen hakemaan autoa tänne. Maanantai-iltana laivalla yli Ruotsiin ja sieltä Tanskan ja Saksan halki Itävaltaan. Tänäään puolen päivän aikaan Henkka oli jo Helsingborissa menossa lauttaan kohti Tanskaa, joten ehkäpä vuorokauden päästä saan mieheni takaisin. :)

Tekemistä piti siis keksiä itsekseen. Alunperin meidän piti porukalla lähteä Wieniin, mutta erinäisistä syistä reissu jäi väliin. Ilmoittauduin sen sijaan ESN:n järjestämälle museokierrokselle lauantaiksi. Perjantai olikin oikein tyttöjen päivä, sillä lähdimme shoppailemaan tyttöjen kanssa Seiersbergin isoon kauppakeskukseen. Jäi sieltä jotain käteenkin. :) Perjantai-iltana hengailimme Moserhofgassella ja katselimme kun muut pelasivat beerpongia.

Lauantaina tapasimme Grazin Landeszeughausilla, jossa on 32000 artikkelia erilaisia haarniskoja, miekkoja, tuliaseita yms. Steiermarkista vuodesta 1400 alkaen. Kokoelma oli todella vaikuttava ja mielenkiintoinen.

Kuvat: Universalmuseum Joanneum

Haarniskoja 1600-luvulta 

Tämän jälkeen suuntasimme Eggenbergin linnalle, joka on kaupungin länsireunalla. Eggenbergin linna valittiin UNESCO:n maailman perintökohteeksi vuonan 2010.

Schloss Eggenberg

 Linna on rakennettu vuosina 1625-1656 ja sen rakennutti keisari Ferdinand II:n poliittinen neuvonantaja Hans Ulrich von Eggenberg. Linna on barokkityyliä ja linnan rakentamisessa on ollut mielenkiintoisia yksityiskohtia. Von Eggenberg rakasti tiedettä, joten linna koostuu 24:stä huoneesta vuorokauden tuntien mukaan. Linnassa on neljä kulmaa neljän elementin mukaan. Ovia on 52 vuoden viikkojen mukaan ja ikkunoita  on yhteensä 365 vuoden vuorokausien mukaan. Isoin huone, planeettahuone, koostuu taideteoksissa, joissa kuvataan eri planeettoja (tietysti niitä, jotka siihen aikaan tunnettiin). Yhdessä huonessa oli taideteokset jokaisesta kuukaudesta. Pidin kovasti näistä säännöllisistä asioista linnassa. Huoneet olivat todella kauniita ja maalaukset hienoja.

The Planetary Room

Kuvat: Universalmuseum Joanneum

Linnaa ympäröi iso puistoalue, jossa tepasteli monta riikinkukkoa. Tosin isot sulat olivat jo pudonneet pois, mutta hauskoja elukoita ne ovat silti.

Illalla viihdytin itseäni Sound of Music -elokuvan parissa. Nyt oli hauska katsoa elokuva, kun tunnisti Salzburgin paikkoja. Ja ohan se ihan mukava elokuvakin. :)

Sunnuntaina oli kaunis syyspäivä. Päätin lähteä aamusta vähän kävelylle lähimetsään. Täällä syksyn värit eivät ole niin mahtavia kuin Suomessa. Johtuu varmaankin lämpimästä syksystä. Jotain kuitenkin bongasin.

Päädyin myös keskelle jonkumoisia kuvauksia.

Iltapäivällä jatkui kultturellitoiminta. Lähdimme Katariinan, Anniinan ja Anniinan kaverin (jonka nimeä en enää muista, kotoisin belgiasta) kanssa Schwarzel see:lle. Siellä on puistoalue, jossa on erilaisia taideteoksia. Teokset ovat aika moderneja, mutta ihan mielenkiintoisia.

Atomimallin näköinen häkkyrä

Maamatkalaukun kahva

Lentokoneenosista rakennettu puu

Kävimme tekojärven rannalla katselemassa maisemia, sillä horisontissa näkyi jo lumihuippuisia vuoria. :) Vuorilla on siis satanut lunta.

Maanantai meni kotona touhuillessa, muunmuassa leivoin 23 porkkanasämpylää, 21 lihapiirakkaa ja tein yhden makaronilaatikon. Ja huomasin, että meillä ei ole raastinta, joten lähdin käymään myös Ikeassa. Mukaan tarttui myös viltti ja kynttilöitä, Henkalle parempi tyyny sekä piirakkavuoka ja muffinssivuokia. Olin Ikeassa 20min, joka on varmaan mun ennätys. :D

Tänään on vielä tiedossa saksan tunnit ja selkäjumppa. Ja sitten enää yksi yö ja Henkka on täällä taas. :)