Schladming ja Grossglockner

Liikkuuko täällä kellot jotenkin nopeammin? En tiedä, mutta taas on paljon kerrottavaa. Tässä ensiksi tarinaa kohta jo kahden viikon takaisesta reissusta vuorille ja pian on tulossa vielä tarinaa kaverimme Opan vierailusta ja Budapestin reissusta. Muuten arki sujuu omalla painollaan. Sain ilmoittauduttua Teambuilding -kurssille, joten jotain kouluhommiakin on tiedossa. Tosin eipä tässä ole vielä ehtiynyt tylsistymään. Päivät vaan menevät niin nopeasti. Mutta nyt parin viikon takaisiin juttuihin.

*****************

Lauantaina aamusta pakkasimme tavaramme autoon, haimme Thomaksen ja Melican mukaan ja suuntasimme auton nokan kohti luodetta. Päätimme ottaa hieman pidemmän reitin vältellen maksullisia tunneleita ja parempia maisemia toivoen. Ensimmäisen alppitien verralla avautui mukava maisema johonkin laskettelukeskukseen. Tässä vaiheessa kun kaivoin kameraa esiin kuvia ottaakseni, huomasin, että kappas, kameran akku onkin sitten laturissa kotona. Tiedossa kuitenkin olisi paljon lumihuippuisia vuoria, joten lähdimme sitten takaisin 70km päähän Graziin hakemaan sitä akkua. Eli hienosti alkoi tämä reissu. Noh. Jo pian 1,5h päästä oltiin samassa maisemakohdassa ja nyt sain kuvatkin otettua. Tästä se matka sitten vasta alkoi.

Maisemat koko matkan ajan olivat mahtavat. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ohitimme 1700m korkeudessa olevan nypyn, jossa oli jo luntakin. :)

Uljas ratsumme

Olimme varanneet majoituksen läheltä Schladmingin kylää, jossa siis sijaitsee isot laskettelukeskukset sekä myös Steiermarkin korkein vuori, Hoher Dachstein 2995m . Nousimme laaksosta 1200m korkeuteen, jossa alppimajatalomme sijaitsi. Pihassa oli aitauksia eläimille (hevosia, vuohia...), kissoja ja koiria juoksenteli pihalla ja mukavanoloinen pariskunta otti meidät pihalla jo vastaan. Huoneet olivat ihan ok tasoa ja kaikissa huoneissa oli muunmuassa sähkötakka. :) Meidän parvekkeelta olikin sitten loistavat näkymät vuorille. Juuri sitä, mitä olin toivonut. :)

Alpengasthof Schwaigerhof

Maisema parvekkeelta

Tarkoituksena oli lähteä käymään siellä korkeimmalla vuorella ja ajelimmekin Schladmingin kylän läpi ja lähdimme nousemaan ylös. Matkan varrella oli lisää rinteitä ja paljon paikkoja, jotka talvella ovat varmasti aika täynnä. Pian huomasimme, että tie lähes 2000m korkeuteen maksaa 6e/naama ja itse cable car ylös vuorelle maksaa 30e/naama, joten totesimme, että on ehkä turhan tyyristä. Aurinkokin alkoi jo laskemaan, joten päätimme etsiä jotain halvempia vaihtoehtoja. 20km päästä lähdimmekin taas nousemaan ylös serpentiiniteitä. Välillä tuli pidettyä rystyset valkoisina kiinni penkin reunoista, kun tiet kaartoivat niin tiukasti ja vieressä saattoi olla satojen metrien pudotus. Päästiin kuitenkin johonkin 1800m korkeuteen ja näimme auringonlaskun (niin ja lisää rinteitä). Alaspäin oli helpompi mennä, kun oli pimeää eikä nähnyt pudotuksia. :D

Schladming

Vuorten eläimiä

Auringonlaskua 1800 metrissä

 Lähi McDonalds hoiti meidän ruokatarpeet (eka kerta tämän vaihdon aikana), kun kaikki paikat näyttivät niin pimeiltä ja tyhjiltä. Ehkä se elämä tuonnekkin tulee vasta talvikauden alettua. Matkalla näimme myös hääseurueen, jotka ajoivat letkassa pitkin katuja ja tööttäilivät. Autojen antenneihin oli ripustettu silkkinauhaa, jotta muut tunnistivat, ketkä kuuluvat seurueeseen.

Yksi syy, miksi valitsimme kyseisen alppimajatalon majoitukseksemme oli sauna. Alppimajatalosta nimittäin löytyi sellainen. Isäntä laittoikin meille saunan lämpiämään ja lupasi vielä saunomisen ilmaiseksi lämminvesivaraajan reistaillessa eli lämmintä vettä ei välttämättä olisi tiedossa. Sauna oli varsin saunamainen, varmaan pari vuotta sitten rakennettu sähkösauna, mutta kyllä se teki hyvää. :) Ikkunasta pystyi katselemaan kuun valaisemaa alppimaisemaa. Eikä se vesikään niin kylmältä tuntunut. Autossa istumisen ja saunan uuvuttamana pelasimme vielä vähän korttia majatalon ravintolassa ja käperryimme peiton alle nukkumaan sähkötakan lämmittäessä huonetta. :)

Aamu valkeni taas todella aurinkoisena. Näillä korkeuksilla lämpötila oli kuitenkin siellä alle +10 asteen paikkeilla ja korkeammalla tietysti vielä viilempänä. Saimme aivan loistavan aamupalan majatalossa, jonka voimilla jaksoimme taas istua autossa jonkun aikaa. Tavoitteenamme oli ajella parit maksulliset alppitiet, vielä kun ne ovat avoimina. Lumentulon jälkeen tiet menevät kiinni, sillä niiden talvikunnossapito on hieman hankalaa. Otimme kohteeksemme Grossglocknerin Hochalpenstrassen hieman lännessä, Innsbruckissa päin. Matkan verralle ohitimme söpöjä alppikyliä ja pian lumihuippuiset vuoret näkyivätkin edessä.

Tonne me mennään

Tie maksoi 29e/auto ja tie ja maisemat olivat todellakin tuon rahamäärän arvoisia. Olisimme voineet pysähtyä jokaiselle näköalapaikalle ottamaan kuvia, mutta luultavasti kuvat olisivat näyttäneet aina samoilta. Maisemat olivat todella henkeäsalpaavia. Tie nousi ylä ylemmäs ja ylemmäs ja korkein kohta, jonne autolla pääsi oli Edelweiss-Spitze, 2571m. Tämä paikka on motoristien suosiossa ja paikka olikin aika täynnä turisteja. Mutta ne maisemat. Huoh. Toivottavasti noista kuvista edes jotain käsitystä saa. Söimme hieman lounasta eivätkä hinnatkaan olleet niin korkeita. ;) Tuolta paikalta näkyivät mm. Hoher Dachstein ja tietysti tärkein kohde eli Itävallan korkein vuori Grossglockner 3798m. Lähes kaikki vuoret ympärillämme olivat yli 3km korkeudessa. Aika huikeata.

2260m

2571m + näkötorni

Itse tie oli lähes 50km pitkä, joten ajamista riitti ja autossa kestämissä. Audi parkaa. Sitten mentiin vähän alas ja sitten taas ylös ja päädyimme 2369m korkeuteen, jossa oli iso vierailukeskus ja ravintoloita. Henkalle löytyi mielenkiintoinen automuseo ja itse ihailin lähinnä maisemia. Aurinko alkoi taas jo laskemaan, joten lähdimme ajalemaan alaspäin. Tien verralla oli jokunen hotelli ja majatalo sekä ympäristössä oli paljon erilaisia vaellusreittejä. Ehkä tuonne voisi joskus palata ja tehdä pienen vaellusreissun. Tuolla olisi saanut kulutettua varmasti koko päivän, jos olisi vieraillut kaikilla näköalapaikoilla ja vierailukeskuksissa ja tehnyt vaikka pienen kävelyretken. Pimeä vaan saapui nopeasti ja lähdimme ajamaan takaisin kohti Grazia.

Grossglockner 3798m

Mutta voin sanoa, että suosittelen, jos vaan ikinä olet menossa Itävaltaan ja vaikka vuokraat auton. Korvat muuten saattavat mennä lukkoon moneen otteeseen. :)

Korvat muuten menivät lukkoon aika moneen otteeseen tuon reissun aikana.

Mutta käykää katsomassa lisää kuvia galleriassa.